Maria Markkula

Jos pystytään, on hyvä pitää palveluita lähellä. Taloustilanne ja vähenevä väestö ja huononeva huoltosuhde harvoin vain enää tulevaisuudessa mahdollistavat tätä.

Mielenterveyskriisi uhkaa niin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta: THL:n mukaan noin 20-25% nuorista kärsii mielenterveysongelmista ja suurin alle 30-vuotiaiden ennenaikanen sairauselääkkeelle siirtyminen on mielenterveyden haasteista. Ilman hyvinvoivia nuoria, ei tällä maalla ole tulevaisuutta. meidän täytyy tarttua toimeen: tarvitsemme mielenterveystarkastuksia kouluihin ja walk-in -terapiaa kouluihin ja terveyskeskuksiin. Kun hätä iskee, walk-in-terapia on hyvä ensilääke.

Kyseessä on kaksi eri osaa budjetista, joidenka rahoitusta on tarkasteltava omana kokonaisuutenaan. Molemmilta aloilta kuuluu viestiä resurssien puutteellisuudesta, enkä lähtisi arvottamaan toista toisen yli.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Lastensuojelussa tulee tavoitella kultaista keskitietä: tulee löytyä julkisia että yksityisiä, palveluita täydentäviä, palveluntuottajia. Hyviä ja huonoja palveluntuottajia löytyy sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta. Hyvinvointialueen tulee monipuolistaa lastensuojelun tarjontaansa, joloin voidaan hillitä myös markkinoilta ostettavien palveluiden kustannuksia. Erityisesti vaativan hoidon yksiköitä ja osaamista tulisi olla hyvinvointialueella itsellään myös, sillä näiden palveluiden hinnat nousevat erittäin korkeaksi, jos palveluntarjoajia on markkinoilla vain harvoja.

Niille vanhuksille, joille tämä on mahdollista, niin kyllä. Ketään ei tule kuitenkaan tule jättää heitteille, kun itsestä ei pystytä enää huolehtimaan.

Suomen niin terveydenhuollon kuin muidenkin alojen tulee olla houkutteleva paikka elää ja tehdä töitä. Huoltosuhteemme vaatii työperäistä maahanmuuttoa, jotta palvelut voidaan turvata tulevaisuudessakin. Ulkomailta tulevalle työvoimalle tulee kuitenkin tarjota mahdollisuus onnistua työssään: integroituminen yhteiskuntaan ja kielen oppiminen ovat kotoutumisessa isossa roolissa.

Uusi järjestelmä on vielä keskeneräinen ja sitä tulee kehittää, sillä nykyisellään tilanne ei ole kestävä. Nykyinen hyvinvointialueiden määrä ei asiantuntijoiden mukaan ole paras tai tehokkain tapa järjestää palveluita, jos ne kerran järjestetään uuden hallinnon tason avulla. Useammat hyvinvointialueet tarkoittavat myös enemmän hallintokustannuksia. Olisin valmis selvittämään ja kuulemaan ratkaisuja nykytilanteeseen ja myös hyvinvointialueiden vähentämiseen.

Hyvinvointialueet tekevät paljon tärkeitä ja monipuolisia tehtäviä, mutta ne ovat myös ylikuormitettuja. Jotta voimme varmistaa, että tärkeimpiä palveluita voidaan taerjota vielä tulevaisuudessakin, voisi alueiden joidenkin toimintojen lakisäätöistä pakollisuutta lieventää.

Hyvinvointialuevero tarkoittaisi mitä luultavimmin kokonaisveroasteen nousua, jonka ei tule mielestäni olla ensisijainen keino talouden tasapainottamiseen. Hyvinvointialueiden rahoitus on kuitenkin vaikea ja monimutkainen ongelma: niiden taloudellinen tilanne on kestämätön ja hyvinvointialueiden on vaikea hallinnoida talouttaan ilman mahdollisuuksia hoitaa sitä kokonaisvaltaisesti moninaisilla työkaluilla. Keskitytään hyvinvointialueiden ja valtionhallinnon sujuvaan yhteistyöhön ja viestintään rahoituskysymyksissä ja yleisesti.

Omalääkärimalli on taloudellisesti kannattava sekä inhimillisesti hieno ja yksilöllinen tapa hoitaa potilaita ja hyödyntää lääkäri- ja hoitajaresursseja tehokkaasti. Hyvä laittaa kokeiluun.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Käyttöhuoneet ovat tutkitusti vähentäneet kaupunkikuvaa huumeista, parantaneet turvallisuutta ja pelastaneet ihmishenkiä. Ei anneta vanhoillisen ajattelun ja huumeiden tabun tehdä kaduista turvattomampia ja maksaa ihmishenkiä.

Aluevaltuustoilla ja -valtuutetuilla on ymmärtääkseni ollut tähän mennessä hyvin vähän mahdollisuuksia tulla toteuttamaan niitä ajatuksia ja ideoita, jonka takia heidät valittiin. Valiokuntamalli on ollu hyvä ajatus Pirkanmaalla, mutta haluaisin nähdä enemmän mahdollisuuksia päättäjillä tehdä niitä avauksia ja ajaa heille tärkeitä asioita valtuustossa, joita heidät on äänestetty sinne ajamaan. Valtuutettujen vallan ero kuitenkin normaaliin kansalaiseen on iso ja deliberatiivista, eli keskustelevaa, demokratiaa tarvittaisiin alueille lisää, aivan niinkuin muillekkin päätöksenteon tasoille.

Nykypäivänä lapsia saadaan entistä myöhemmin ja näiden lasten muuttaessa kotoa pois, tarvitsee monien aikuisten siirtyä jälkikasvun hoitamisesta suoraan omien vanhempiensa tukemiseen: monissa tapauksissa ikääntyvistä vanhemmista kasvava hoitovastuu tarkoittaisi merkittävää vastuuta muista ihmisistä lähes koko aikuisiän ajan. En usko, että olisi reilua kasvattaa tätä hoitovastuuta entisestään, sillä jo nyt lapsien tulee hoitaa ja auttaa vanhempiaan heidän vanhetessa. Kaikilla ei kuitenkaan ole kapasiteettia ottaa joskus toisillakin paikkakunnilla asuvista ikääntyneistä vanhemmistaan enempää vastuuta töiden päälle.

Tarvitsemme tehokkaampia palveluita, kasvua, ei lisää veroja. Minulla on hyvin korkea kynnys verojen korottamiseen ja ainut tilanne, missä niitä voisin nostaa, olisi tilanne, jossa emme voi millään muilla toteuttaa lakisääteisiä palveluita.

Kaikkien tulee tulla toimeen, mutta vaadittava koulutuksen taso, työn määrä ja luonne saa mielestäni näkyä palkassa ja työtä tulisi aina kannattaa ottaa vastaan. Rajansa kuitenkin myös tuloeroilla: emme tarvitse Yhdysvaltain tapaisia kuiluja Suomeen, enkä usko niitä tulevankaan, vaikka kovasta työstä palkintaankin.

Uskon lähtökohtaisesti markkinoiden ja niiden synnyttämän kilpailun voimaan ja kapitalistinen hyvinvointiyhteiskunta, kaikkine vikoineen, on lähtökohtaisesti paras järjestelmä, mitä olemme tähän mennessä löytäneet. Julkisen vallan tulisi ohjata markkinoita kuitenkin toimimaan reilusti ja kestävästi: esimerkiksi verottamalla enemmän saastuttamista ja epäterveellisiä elämäntapoja. Jossain tapauksissa markkinat kaipaisivat enemmän ohjausta julkisten varojen käytön osalta, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisyn osalta, mutten sanoisi, että markkinoihin tulisi puuttua voimakkaasti.

Sosiaaliturvan varassa ei ole helppoa elää ja vaikka niitä voisi kehittää, on meillä yhteiskunnassa työntekoon kannustavia ja ohjaavia mekanismeja.

Julkisella sektorilla on useita hyvin perusteltuja luonnollisia monopoleja, mutta joillakin aloilla voisivat kuntien, hv-alueiden ja valtion omat yhtiöt hyötyä pienestä kilpailusta ja asiakkaat valinnanvarasta. Yksityinen ja julkinen puoli täydentävät toisiaan ja molempia tarvitaan.

Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus on rikkaus, mutta tuo mukanaan haasteita niinkuin monet monimutkaiset ja -puoliset yhteiskunnan osaset ja ominaisuudet. Meidän tulisi ymmärtää toisiamme paremmin, parantaa integraatiota ja kotoutumista tehdä yhteisöistä monimuotoisempia ja ehkäistä eri ihmisryhmien eriytymistä. Olemme kaikki ihmisiä, hengitämme samaa, yhteistä ilmaa ja elämme samalla pallolla.

Kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, armollisuus, perhe ja rehellisyys, ovat arvoja, jotka ovat mielestäni kauniita ja hyviä armoja, jotka sopivat myös päätöksentekoon ja suomalainen yhteiskunta on vahvasti myös rakentunut luterilaisuuden luomalle perustalle. Yhteiskuntamme on kuitenkin täynnä erilaisia uskontoja ja käsityksiä niistä, ja monenlaisille uskonnoille tulee olla täällä tilaa. Mielestäni uskonto ei kuulu politiikkaan, mutta monet myös kristiinuskoon kuuluvat arvot ovat sellaisia, jotka itsekkin jaan.

Meitä on monenlaisia ja moneen lähtöön - ja hyvä niin. Jokainen meistä on hyvä juuri sellaisena kun on ja Pirkanmaan, Suomi ja koko tämä maailma kaipaisi vähän lisää empatiaa ja ymmärrystä. Niin kauan, kun et satuta tai haittaa muita, tulisi sinulla olla vapaus olla juuri sitä mitä haluat olla ja rakastaa ketä tahdot.

Aktoriteetteja on hyvä ja tärkeä kunnioittaa esimerkiksi juuri kouluympäristössä työrauhan turvaamiseksi ja oppimisen varmistamiseksi, mutta nämä eivät ole tärkeimpiä arvoja, joita lapsien tulisi oppia. Itse toivoisin lapsien olevan ensisijaisesti välittäviä ja empaattisia, ahkeria ja kriittisiä maailmasta ympärillään.

Meidän tulee olla edelläkävijöitä ja esimerkkeinä muullee maailmalle. Tarttumalla vihreän siirtymän potentiaalista kiinni, houkuttelemme tänne myös vihreän siirtymän investointeja ja kasvamme kehityksen aallon harjalla.

Kuten olemme viimevuosina saaneet huomata, maailmanlaajuiset ilmiö ja kriisit eivät katso rajoja ja globalisaation keskellä olemme riippuvaisia muusta maailmasta, erityisesti Euroopasta ja sen menestymisestä ja pärjäämisestä maailmalla. Suomen ja täällä elävien etu tulee tottakai olla mielessä, kun teemme politiikkaa, mutta olisi tyhmää väittää, että vain katsomalla omien rajojen sisälle ja ajattelemalla vain itseämme, rakentuisi parempi maailma.

En usko ajatukseen, jossa talous ja ympäristö olisivat ehdottoman vastakkain, jos näämme vihreän siirtymän ei haasteena taloudelle, vaan mahdollisuutena sille. Talouskasvua voidaan luoda myös kestävästi ja ympäristöystävällisesti ja maailma ei mene eteenpäin, jos ajattelemme näin mustavalkoisesti. Näin sinivihreäksi identifiotuvana tällaisten mahdollisten tilanteiden tullessa eteen, tulisi asiaa tarkastella tapauskohtaisesti ja kummallekkin puolelle aiheutuvan haitan kautta. Jossain tilanteissa voidaan toisesta joustaa ja toisissa toisesta.

Tarvitsemme vahvaa demokratiaa, yhteinäisyyttä ja kompromisseja. Meillä on maailmassa nousussa ja vallassa paljon niin sanottuja "vahvoja johtajia", jotka toimivat sääntöjen ja lakien rajamailla ja demokratia horjuu ja murenee. Vahva ja hyvä johtaja puolustaa demokratiaa, kuuntelee, ottaa vastaan kritiikkiä ja toimii muut huomioonottaen.

Yhä useampi muuttaa kaupunkiin töiden ja opintojen perässä ja ei ole realistista ajatella, että koko maa pysyisi asutettuna. Jos kauempana kaupungista haluaa asua, sen tulee olla mahdollista, muttei palvelutarjonta pysty olemaan, ainakaan pitkässä juoksussa, samanlaista kaupungeissa ja kasvukeskusten lähellä, kun kaukana maaseudulla.

Kaupungillistuminen mahdollistaa pienempiä välimatkoja, laajempia palveluita ja ympäristöystävällisempää elämistä.