Maria Markkula

Kännyköitä ei tule välitunneilla kieltää, vaan vapaisiin hetkiin tulee järjestää monipuolisesti erilaista muuta toimintaa, jotka kannustavat pois puhelimien ääreltä. Esimerkiksi oppilaskuntien erilaiset tempaukset tai välituntiohjaaja-toiminta voisivat houkutella katseet ruuduilta. Oppitunneille puhelimet eivät kuulu, mutta välitunneilla enemmänkin vain suosittaisin muuhun ajanviettoon.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten puutetta paikataan vuokratyövoiman avulla tai löytämällä keinoja lisätä vakituista työvoimaa. Nään, että on sekä inhimillisesti parempi lapsille että henkilöstölle että taloudellisesti järkevämpää palkata henkilöstöä paremmin palkoin, kun hankkia jatkuvasti vaihtuvaa vuokratyövoimaa korkein hinnoin paikkaamaan henkilöstöpuutetta.

Minulla olisi hyvin korkea kynnys nostaa kuntaveroa. Kuitenkin tilanne, jossa emme voi millään muilla tavoilla turvata lapsien ja nuorten koulutusta ja oppimista, kuuluu minulla ainoisiin syihin, jotka oikeuttaisivat minusta kuntaveron nostoa. Meillä ei ole tulevaisuutta ilman lapsia ja nuoria ja heille laadukkaan koulutuksen tarjoaminen ja näin heidän tulevaisuutensa turvaaminen, on kunnan vastuulla.

Valtio on juuri syksyllä päättänyt merkittävistä leikkauksista kulttuurikohteisiin, joista osansa saavat myös Tampereen laaja ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Tampereen pitää pyrkiä paikkaamaan näitä leikkauksia, parhaansa mukaan kohdistamalla leikkauksia muualle ja pitämällä mahdolliset vähennykset kulttuuritoiminnan avustuksiin mahdollisimman pieninä ja kohdistaen ne sellaisiin, jotka eivät ole jo olleet leikkausten kohteena. Suojelisin erityisesti Tampereen teatteritarjonnan helmiä, Tampereen Työväen teatteria, Tampereen Teatteria ja komediateatteria, joiden leikkaukset ovat tälle vuodelle olleet valtion toimesta noin puolen miljoonan luokkaa.

Kirjastot ovat tärkeitä paikkoja monille: lapsille, nuorille, opiskelijoille ja vanhuksille. Läpi elämäni ovat kirjastot olleet läsnä myös omassa arjessani: lapsena vietimme koulun kirjastossa aikaa koulupäivän jälkeen, ylioppilaskirjoituksiin luin Metsossa lukemattomia tunteja ja illat kuluvat kirjastoissa myös yliopistossa. Kirjastoista leikkaisin esimerkiksi vähentämällä henkilökunnan läsnäoloaikoja ja lisäten kirjaston omatoimisen toimimisen aikaa.

Minulla olisi hyvin korkea kynnys nostaa veroja. Niin kauan kun koulutuksen laatu ja lasten ja nuorten hyvinvointi pystytään turvaamaan leikkaamalla muusta, ei kuntaveroa tule nostaa.

Ehdottomasti! Vihreä siirtymä on nykypäivää ja talous muuttuu maailman mukana, olemme me siinä mukana tai emme. Sanoisin, että ollaan siinä mukana. Vihreän siirtymän investointeja on nyt paljon liikkeellä ja ilmastonmuutoksen ehkäisyn edelläkävijyydessä on paljon potenttiaalia: tartutaan siihen! Ollaan ajan harjalla, edelläkävijöitä ja esimerkkinä muulle maailmalle. Tämänkaltaiset tulevaisuuden investoinnit ja alat kasvattavat Tampereen elinvoimaa ja luovat pitkäaikaisia työpaikkoja.

Alueellinen segrekaatio, eli alueiden eriytyminen on huolestuttava ongelma, johon Tampere puuttuu jo nyt aktiivisesti ja tätä tulee jatkaa. Koko kaupunki hyötyy, kun alueet ja palvelut ei eriydy: kuplautumista tapahtuu vähemmän, maahanmuuttajat integroituvat paremmin ja palveluita löytyy laajasti ympäri Tamperetta.

Tampereen väestökehityksen ennuste on lupaava ja olemme olleet nyt monta vuotta putkeen Suomen vetovoimaisin kunta. Meillä on kuitenkin maailmanluokan yliopisto, johon on hyvä houkutella ulkomailta opiskelijoita tänne opiskelemaan ja töihin sekä yritykset tarvitsevat osaajia ja osaamista ulkomailta. Jos Tampereelle on hyvä ja helppo muuttaa rakentamaan elämää, on tänne myöskin houkuttelevampaa kohdistaa investointeja ulkomailta ja tulla perustamaan yrityksiä ja lisäämään elinvoimaa.

En usko, että lähiluonnon säilyttäminen ja rakentaminen ovat toistensa kanssa ristiriidassa. Kaupungin tulee kehittää tiivistä ja kestävää rakentamista sekä suojella lähiluontoa niissä paikoissa, joissa sen arvo on suurin. Hyvä kaupunkisuunnittelu voi yhdistää molemmat: uuden rakentamisen ja lähiluonnon säilyttämisen. Tampereella esimerkiksi pyritään jo ottamaan molempia huomioon laskemalla luontojalanjälkeä, seuraamalla viheralueiden määrää ja laatua sekä kehittämällä keinoja vähentää rakentamisen luontohaittoja ja edistää luontohyötyjä.

Hämeenkadun ja keskustan liikennettä on mielestäni kehitetty toimivaan suuntaa, siirtäen aivan keskustan ytimestä parkkipaikat maanalle. Ratkaisut, kun Hämpin parkki, ovat hyvä esimerkki tulevaisuuden toimivasta liikenteestä, jossa keskustan tavoittaa monin eri tavoin: autolla pääsee nopeasti maan alle, josta hissillä ylös, ratikka kulkee läpi keskustan, pyöräilijöille on oma kaistansa ja leveät jalkakäytävät tekevät tilaa keskustan maisemaan. Tällä tavoin kannustamme kestävään liikkumiseen, mutta mahdollistamme liikkumisen monin tavoin.

Pali-bussien avustajien saatavuuden turvaaminen on esimerkki joukkoliikenteen saavutettavuuden varmistamisesta, joka oli hyvä ja tärkeä päätös monelle kaupunkilaiselle, joidenka liikkuminen julkisilla on näistä auttavista käsistä riippuvaista. Jos kyse on samanlaisista tärkeistä palveluista, on kaupungin hyvä turvata ne.

Alueen asukkaat ovat kärsineet vakavia ympäristörikkomuksia tekevästä jätteenkäsittely laitoksesta jo pitkään tulipaloineen kaikkineen. Pirkanmaan ely-keskus on hakenutkin laitoksen koko ympäristöluvan peruuttamista.

Tampere on iso kaupunki, mutta kaikki on lähellä. Minusta meillä on kaupunkirakentamista tehty tulevaisuus mielessä: Tampereen väestöennuste näyttää lisää kasvua ja rakentamisessa tulee ottaa huomioon tämä ja rakentaa tilaa tehokkaasti käyttäen.

En usko, että talouskasvu ja vihreä siirtymä ovat toistensa kanssa vastakkaisia asioita, vaan toimimalla kestävästi ja hakemalla tänne vihreitä investointeja, torjumme ilmastonmuutosta ja luomme kasvua.

Tarvitsemme tehokkaampia palveluita, kasvua, ei lisää veroja. Minulla on hyvin korkea kynnys verojen korottamiseen ja ainut tilanne, missä niitä voisin nostaa, olisi tilanne, jossa emme voi millään muilla tavoilla turvata lapsien ja nuorten tulevaisuutta, koulutusta ja oppimista.

Kaikkien tulee tulla toimeen, mutta vaadittava koulutuksen taso, työn määrä ja luonne saa mielestäni näkyä palkassa ja työtä tulisi aina kannattaa ottaa vastaan. Rajansa kuitenkin myös tuloeroilla: emme tarvitse Yhdysvaltain tapaisia kuiluja Suomeen, enkä usko niitä tulevankaan, vaikka kovasta työstä palkintaankin.

Uskon lähtökohtaisesti markkinoiden ja niiden synnyttämän kilpailun voimaan ja kapitalistinen hyvinvointiyhteiskunta, kaikkine vikoineen, on lähtökohtaisesti paras järjestelmä, mitä olemme tähän mennessä löytäneet. Julkisen vallan tulisi ohjata markkinoita kuitenkin toimimaan reilusti ja kestävästi: esimerkiksi verottamalla enemmän saastuttamista ja epäterveellisiä elämäntapoja. Jossain tapauksissa markkinat kaipaisivat enemmän ohjausta julkisten varojen käytön osalta, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisyn osalta, mutten sanoisi, että markkinoihin tulisi puuttua voimakkaasti.

Sosiaaliturvan varassa ei ole helppoa elää ja vaikka niitä voisi kehittää, on meillä yhteiskunnassa työntekoon kannustavia ja ohjaavia mekanismeja.

Valtiolla ja kunnilla on useita hyvin perusteltuja luonnollisia monopoleja, mutta joillakin aloilla voisivat kunnan ja valtion omat yhtiöt hyötyä pienestä kilpailusta ja asiakkaat valinnanvarasta. Yksityinen ja julkinen puoli täydentävät toisiaan ja molempia tarvitaan.

Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus on rikkaus, mutta tuo mukanaan haasteita niinkuin monet monimutkaiset ja -puoliset yhteiskunnan osaset ja ominaisuudet. Meidän tulisi ymmärtää toisiamme paremmin, parantaa integraatiota ja kotoutumista tehdä yhteisöistä monimuotoisempia ja ehkäistä eri ihmisryhmien eriytymistä. Olemme kaikki ihmisiä, hengitämme samaa, yhteistä ilmaa ja elämme samalla pallolla.

Kristilliset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, armollisuus, perhe ja rehellisyys, ovat arvoja, jotka ovat mielestäni kauniita ja hyviä armoja, jotka sopivat myös päätöksentekoon ja suomalainen yhteiskunta on vahvasti myös rakentunut luterilaisuuden luomalle perustalle. Yhteiskuntamme on kuitenkin täynnä erilaisia uskontoja ja käsityksiä niistä, ja monenlaisille uskonnoille tulee olla täällä tilaa. Mielestäni uskonto ei kuulu politiikkaan, mutta monet myös kristiinuskoon kuuluvat arvot ovat sellaisia, jotka itsekkin jaan.

Meitä on monenlaisia ja moneen lähtöön - ja hyvä niin. Jokainen meistä on hyvä juuri sellaisena kun on ja Tampere, Suomi ja koko tämä maailma kaipaisi vähän lisää empatiaa ja ymmärrystä. Niin kauan, kun et satuta tai haittaa muita, tulisi sinulla olla vapaus olla juuri sitä mitä haluat olla ja rakastaa ketä tahdot.

Aktoriteetteja on hyvä ja tärkeä kunnioittaa esimerkiksi juuri kouluympäristössä työrauhan turvaamiseksi ja oppimisen varmistamiseksi, mutta nämä eivät ole tärkeimpiä arvoja, joita lapsien tulisi oppia. Itse toivoisin lapsien olevan ensisijaisesti välittäviä ja empaattisia, ahkeria ja kriittisiä maailmasta ympärillään.

Meidän tulee olla edelläkävijöitä ja esimerkkeinä muullee maailmalle. Tarttumalla vihreän siirtymän potentiaalista kiinni, houkuttelemme tänne myös vihreän siirtymän investointeja ja kasvamme kehityksen aallon harjalla.

Kuten olemme viimevuosina saaneet huomata, maailmanlaajuiset ilmiö ja kriisit eivät katso rajoja ja globalisaation keskellä olemme riippuvaisia muusta maailmasta, erityisesti Euroopasta ja sen menestymisestä ja pärjäämisestä maailmalla. Suomen ja täällä elävien etu tulee tottakai olla mielessä, kun teemme politiikkaa, mutta olisi tyhmää väittää, että vain katsomalla omien rajojen sisälle ja ajattelemalla vain itseämme, rakentuisi parempi maailma.

En usko ajatukseen, jossa talous ja ympäristö olisivat ehdottoman vastakkain, jos näämme vihreän siirtymän ei haasteena taloudelle, vaan mahdollisuutena sille. Talouskasvua voidaan luoda myös kestävästi ja ympäristöystävällisesti ja maailma ei mene eteenpäin, jos ajattelemme näin mustavalkoisesti. Näin sinivihreäksi identifiotuvana tällaisten mahdollisten tilanteiden tullessa eteen, tulisi asiaa tarkastella tapauskohtaisesti ja kummallekkin puolelle aiheutuvan haitan kautta. Jossain tilanteissa voidaan toisesta joustaa ja toisissa toisesta.

Tarvitsemme vahvaa demokratiaa, yhteinäisyyttä ja kompromisseja. Meillä on maailmassa nousussa ja vallassa paljon niin sanottuja "vahvoja johtajia", jotka toimivat sääntöjen ja lakien rajamailla ja demokratia horjuu ja murenee. Vahva ja hyvä johtaja puolustaa demokratiaa, kuuntelee, ottaa vastaan kritiikkiä ja toimii muut huomioonottaen.

Yhä useampi muuttaa kaupunkiin töiden ja opintojen perässä ja ei ole realistista ajatella, että koko maa pysyisi asutettuna. Jos kauempana kaupungista haluaa asua, sen tulee olla mahdollista, muttei palvelutarjonta pysty olemaan, ainakaan pitkässä juoksussa, samanlaista kaupungeissa ja kasvukeskusten lähellä, kun kaukana maaseudulla.

Kaupungillistuminen mahdollistaa pienempiä välimatkoja, laajempia palveluita ja ympäristöystävällisempää elämistä.