Eero Santala

Jos mahdollista niin perusterveydenhuollossa lähipalvelut olisivat parempi ratkaisu, koska silloin palvelu on helpommin saavutettavissa ja olisi tasapuolinen ratkaisu kaikille. Erikoisairaan hoito on sitten toinen asia ja siinä keskittäminen on kannattavampaa.

Mielenterveysoireista kärsii yhä useampi, tähän jos mihin tulisi varmistaa pääsy hoitoon kahden viikon sisällä. Paras olisi jos tähän pystytäisiin puuttumaan jo ennakoivasti, ennenkuin oireet menevät pahemmaksi. Jälkihoito on aina kalliimpaa.

Turvallisuuden tunne on yksi ihmisen tärkeimmistä tarpeista. Toimiva pelastustoimi takaa paremmin turvallisuuden. Tulipalo tai sairaskohtaus kotona on perheille usein hyvinkin traaginen kokemus, joten tieto siitä että pelastus on saatavilla nopeasti on kriittinen tekijä turvallisuuden luomisessa. Pidetään huoli, että paloauto tai ambulanssi tavoittaa riittävällä nopeudella koko aluella.

14 vrk hoitoonpääsy tulee saada aikaiseksi, mutta ei erikoissairaanhoidon kustannuksella. Kun perusterveydenhuoltoa saadaan tehostetuksi se voi samalla tarkoittaa myös erikoisairaanhoidon tarpeen vähenemistä.

Lastensuojelussa tulisi edetä aina lapsen etu edellä ja mieluummin ennaltaehkäisevän työn kautta. Hyvinvointialueen hyvä järjestää myös omaa palveluntuotantoa. Sinänsä jos lapsen etu täyttyy, niin palvelu voi kuitenkin olla joko julkisin varoin tai yksityisenä palveluna tuotettua, jälkimmäiseen on kuitenkin hyvä järjestää valvontaa.

Vanhustenhuollossa tulee mennä yksilöllinen tarve edellä. Kotihoitoa tai yhteisöllistä asumista, jos se terveys ja kunto tämän sallii. Ennaltaehkäisevää toimintaa on syytä myös harkita lisättäväksi, vanhenemiselle ei voida mitään mutta peruskuntoa tulisi huolehtia jo hyvissäajoin työelämän aikana, tällä vältyttäisiin osalta ongelmista, ei kaikista kuitenkaan.

Eläköitymisten myötä Suomesta häviää kohta valtavasti terveysammattilaisen tekijää. Tämä aukko tulee paikata jotenkin ja jos oma tuotanto ei riitä, niin osaajia on houkuteltava myös ulkomailta.

Hyvinvointi alueet vielä niin tuoreita, joten vielä ei ole tarpeen lähteä niitä muuttamaan. Ensin on keskityttävä siihen että ihmiset saavat hoitoa kun he sitä tarvitsevat.

Eduskunnan tulee varmistaa että hyvinvointialueiden rahoitus on riittävä.

Joko valtio antaa lisää rahaa tai sitten alueille myönnetään verotusoikeus, mieluummin ensimmäinen.

Luopumiselle tuskin mahdollisuuksia talous huomioiden, mutta maksuhelpotuksia tulee myöntää sovituin perustein.

Perusterveyden huollon tulee pysyä lähipalveluna, jotta se on tavoittettavaa ja mahdollisimman vaikuttavaa

Panostetaan oikea-aikaiseen, helposti tavoitettavaan sekä toimivaan perusterveydenhuoltoon lähipalveluissa, tämä vähentää tarvettä käyttää HUS-in tarjoamia erikoissairaanhoidon palveluita.

Palvelusetelit ovat kallis ratkaisu, saattavat vähentää jonoja, mutta lisäävät samalla kustannuksia. Tehostetaan julkisen puolen palveluita niin, että ne ovat nykyistä vaikuttavammat.

Onko Kiljavan jotenkin erityisen huono, ei kenties moderni näinä päivinä, mutta saisiko siitä kuitenkin toimivan.

Verojenkorotus tai mieluummin toiminnan tehostaminen hallinnossa ja vaikuttavuuden lisääminen palveluissa.

Tuloerot on hyväksyttäviä, mutta yhteiskunta voi silti tasoittaa eroja heikompiosaisten osalta, hyvätuloisille jää silti vielä enemmän. Lahjakkuus ja ahkeruus ei kuitenkaan käy käsikädessä korkeiden tai matalien tulojen kanssa.

Tasapaino markkinoilla on pohjimmiltaan parempi. Se pohajutuu yhteiseen sopimiseen ja on paremopi kuin se että joku toimija pääsee käyttämään määräävää markkina-asemaa. Tasapaino luo yhteiskunnasta paremmin elämiselle. Valtion tulee huolehtia, että tasapaino säilyy.

En sanoisi, että sen sosiaalturvan varassa olisi mitenkään helpompaa. Tukea tarvitaan, mutta ihmisiä tulee silti kannustaa löytämään töitä, koska loppupelissä se tuottaa ihmisille tarpeellisuuden tunnetta ja on myös yhteiskunnalle parempi. Uusimmat leikkaukset heikompien sosiaalitukiin on jo nyt aiheuttanut henkistö pahoinvointia ja eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Kunnan on hyvä turvata kriitisimmät tarpeensa, kuten sähköntuotanto sekä vesihuolto, pitämällä nämä toiminnot omissa käsissä kunta voi taata palveluiden laadun sekä tasapuolisemman hinnoittelun.

Siinä on monia hyviä puolia, mutta haitoiltakaan ei olla vältytty. Tärkeä on huolehtia muista maista tuljoiden kotoutumisesta, jotta he integroituvat yhteiskuntamme normeihin. Tämähän ei tarkoita, sitä että heiltä karsitaan kaikki oma kulttuuri pois.

Kyllä, siinä mielessä, että näen kristilliset arvot erityisesti eettisenä ohjenuorana; kohdella ihmistä ihmisenä, nähdä asioita myös heikomman asemasta, kunnioittaa toisia ihmisiä ja pyrkiä yhdenvertaisuuteen. Näitä arvoja voi myös liberaalina toteuttaa.

Vähintä on se, että emme kukaan lähde kyseenalaistamaan sitä miten joku toinen tuntee oman sukupuolisuutensa. Se ei ole meiltä itseltämme mitenkään pois.

Toisen ihmisen hyväksyminen, arvostaminen ja kunnioittaminen, sieltä kumpuavat lopulta myös tottelevaisuus.

Kyllä, meidän on kannettava kortemme kekoon, vaikka sitä sanotaankin turhaksi, jos samaan aikaan suuret maat maailmalla tähän ei pysty.

Tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeenkö sitten jäämme ihmettelemään kun muu maailma ei tulekaan meidän avuksi jos apua sattuisimme joskus tarvitsemaan.

Talouskasvua voi lähteä hakemaan myös sen ympäristön edun kautta.

Vahva johtaja, mutta ei diktaattori. Hyvä johtaja tekee laajasti yhteistyötä ja toteuttaa demokraattista päätöskultuuria.

Pitämällä Suomi kauttaaltaan asuttuna taataan jokaisen suomalaisen oikeudet saada tarvitsemiaan palveluita. Ei tarkoita että Suomi pitäisi olla tasaisesti asuttuna, mutta niin että palveluiden järjestäminen voi toteutua.

Kaupungit tuovat elivoimaisuutta myös ympäristökuntiin, joten siinä mielessä kaupungistuminen on hyvä asia. Mutta samaan aikaan pitää muistaa että samaan aikaan muuttotappiokunnat kärsivät kaupungistumisesta toisaalla.