Sini Felipe

Keskittäminen pitkien yhteyksien alueella tarkoittaa palveluiden muuttumista monelle saavuttamattomaksi. Jo nyt esimerkiksi seulontojen keskittäminen näkyy siinä, että moni jää niistä pois. Esimerkiksi rintasyöpäseulontoihin on moni saanut kutsun eri paikkakunnalle, jolloin seulonta jätetään herkästi kulkemisvaikeuksien vuoksi väliin - tämä heikentää jälleen naisten asemaa ja lisää tulevaisuudessa kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä, jos syöpiä ei saada seulottua ajoissa. Isoissa yksiköissä työskentely on myös osaltaan veto- ja pitovoimaa heikentävä tekijä ammattilaisten kannalta.

Palveluita ei voi asettaa vastakkain, vaan kehittää niiden välistä yhteistyötä saumattomammaksi. Ihminen on kokonaisuus.

Ilman muuta pelastustoimen budjetti on turvattava, mutta palveluiden vastakkainasettelu ei ole oikein tässäkään.

Ei, sillä molempiin tarvitaan enemmän henkilöstöä ja rahoitusta!

Ehdottomasti. Lasten ja perheiden hätä ei saa olla voitontavoittelun kohteena.

Tähän on pakko vastata ei, sillä kriteerit jo kotihoidon palveluiden pariin tuntuvat olevan niin tiukat! Yhteisöllinen asuminen ja kotihoito eivät voi korvata tilanteita, joissa ikääntyneellä on ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarve. Se tarkoittaisi yhä useamman ikääntyneen suoranaista heitteillejättöä.

Tällä hetkellä hoitajia on työttömänä, kun vedetään henkilöstö minimiin ja jaksamisen äärirajojenkin yli säästämällä henkilöstökuluissa. Jos omasta henkilöstöstä jo kiristetään, miten lisätyövoima ulkomailta auttaa asiaa? Lähihoitajia on työttömänä ennätysmäärä. Ulkomaalaisten hoitajien osalta on myös huomioitava kielitaito- ja pätevyysvaatimukset.

Jo nyt on alueita, joissa keskitetään vaikka kulkuyhteydet ovat huonot ja välimatkat pitkät. Jos yhdistäminen johtaa kiivaampaan keskittämiseen, se ei palvele ketään.

Päinvastoin, palveluita on kehitettävä, jotta avunsaanti jo varhaisessa vaiheessa mahdollistuu.

Lähtisin ensisijaisesti ohjaamaan rahaa hyvinvointialueille niistä varoista, joilla on nyt rikastutettu yksityisiä terveysjättejä ja vaikkapa turkistarhausta. Veroja maksetaan jo tarpeeksi ja niitä tulisi suunnata ensisijaisesti yhteisten julkisten palveluiden järjestämiseen.

Tällä hetkellä hallituksen rahoitus määräytyy korkeimpien asiakasmaksujen mukaan. Tämä tulisi muuttaa ja maksuja ensisijaisesti alentaa.

Tämä olisi turvallisempi vaihtoehto kaikille, kun siihen lisättäisiin myös tietoutta ja apua huumeiden käytön lopettamiseksi.

Ei erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita voi asettaa vastakkain. Hus tarvitsee lisää rahoitusta, mutta muiden palveluiden kustannuksella!

Oman kapasiteetin täytyy olla riittävä. Yksityiselle pääsee monesti nopeasti, kun julkisella voi tarkastustakin joutua odottamaan kuukausia. Jos oma palvelutuotanto vastaa tähän, on suunta oikea.

Tässä kannattaisi panostaa erityisesti kestävämpiin vaihtoehtoihin ja niiden tarjoamiseen, sillä monesti esimerkiksi kuukuppi voi olla opiskelevalle tai työttömälle nuorelle liian suuri kertainvestointi. Kannatan köyhyyden, myös kuukautisköyhyyden aktiivista vähentämistä.

Julkiset palvelut ovat ensisijaisia yhteiskunnan tukipilareina osallisuutta, turvallisuutta ja terveyttä edistämässä. Ne ovat meidän kaikkien yhteinen turvaverkko.

Suuret tuloerot eivät ole tähänkään asti johtaneet mihinkään hyvään. Pienituloinen voi olla monin verroin ahkerampi kuin suurta palkkaa nauttiva, ja usein myös äärettömän tärkeä yhteiskunnan pyörimisen kannalta. Toki en pidä ihmisryhmien asettamisesta vastakkain, jokaista tarvitaan.

Valtio on yleensä kulloinkin vallassa oleva hallitus. Tällä hallituskaudella on nähty, miten kylmä, rikkaita suosiva ideologia on toiminut. Valtion puuttuminen voi siis tässä yhteydessä olla myös julkisia palveluita heikentävää, eikä sellaiseen tule koskaan pyrkiä.

Tämä ikuisuuskysymys on siinä mielessä surullinen, että esimerkiksi viimesijainen turva toimeentulotuki vaatii hakijaltaan koko elämänsä avaamista, pelkoa hyväksytäänkö hakemus ja oman merkityksen kokemuksen menettämistä. Uskallan väittää, että suurin osa meistä ottaisi aina mieluummin palkan, jota ei ole tarvinnut kerjätä ja joka on ennakoitavissa summan ja maksupäivän suhteen tililleen kuin eläisi tukien, jotka eivät riitä edes perustarpeisiin varassa.

Ensi tulisi selvittää, miten omistukset todellisuudessa vaikuttavat yritystoiminnassa tehtäviin päätöksiin. Vaikutus ihmisiin ja palveluihin pitäisi olla kaiken ytimessä, politiikka on kansalaisia varten.

Maailma muuttuu ja ilmastonmuutoksen edetessä myös ihmisten liikehdintä kasvaa. Monimuotoisuus opettaa myös toisenlaisia näkökulmia.

Valitettavasti kristillisten arvojen tulkinta on osoittautunut kaikkea muuta kuin toimivaksi. Itse käsitän esimerkiksi lähimmäisenrakkauden aidosti yhteiseen hyvään ja toisistamme välittämiseen tähtäämisenä, kun taas toisessa ääripäässä sitä saatetaan toteuttaa naisten asemaa heikentäen (esim. aborttikysymykset).

Annetaan ihmisten olla ihmisiä, sellaisina kuin ovat. Aina voi pyrkiä parempaan monimuotoisuuden hyväksymisessä tässäkin asiassa.

On toki hyvä oppia elämään yhteisiä sääntöjä kunnioittaen. Nykypäivänä tärkeimpinä asioina on kuitenkin kyky ajatella kriittisesti, kehittää omaa ajatteluaan ja oppia toimimaan demokraattisesti.

Tottakai. Tässäkin asiassa voimme olla tiennäyttäjiä.

Kunhan suomalaisuuteen kuuluu myös kulttuurimme, koulutuksemme, avoimuutemme, monimuotoisen väestön hyväksyminen ja kotoutumiseen auttaminen. Se on kaikkien meidän etu. Valitettavasti kaikesta tästä on vain leikattu tällä hallituskaudella, se on kaukana Suomen ja suomalaisten edusta.

Jos ristiriitaa syntyy, täytyy pyrkiä selvittämään se ilman vastakkainasettelua. Ympäristöstä huolehtiminen synnyttää osaltaan myös työpaikkoja.

Johtaja on aina esimerkkinä kansalle. Minkälaisen esimerkin asettaa rajojen venyttäminen?

Kyllä siihen pitäisi pyrkiä, etteivät alueet autioidu. Sieltä löytyy paitsi ihmisten henkilökohtaista historiaa, myös yhteisön historiaa.

Maaseutuakin tarvitaan. Lähiruoan tuottaminen ja luonnon monimuotoisuus tarvitsevat muutakin, kuin kaupunkiympäristöjä.