Selinä Nera

Lähtökohtaisesti on hyvä, että palvelut ovat helposti saavutettavissa jokaiselle, mikä tarkoittaa sitä, että terveysasemalle ei saa olla liian pitkä matka omasta kodista niin, ettei avun hakeminen muodostu ongelmaksi. Toisaalta jos lähiterveysaseman palvelut tai aukioloajat ovat puutteelliset lähialueen asukkaiden tarpeisiin nähden, voi keskittäminen auttaa palveluiden laadun parantamisessa, jolloin asiaa voisi harkita.

Yhteiskunnassa vallitsee mielenterveyskriisi, johon vaaditaan kipeästi ratkaisuja, jotta tulevaisuus olisi inhimillisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Apua on saatava nopeasti ja sen täytyy olla kaikille saavutettavaa. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle. Nuorten sekä marginalisoitujen ryhmien mielenterveys on vaakalaudalla globaaleissa kriiseissä. Tähän on vastattava investoimalla maksuttomaan psykoterapiakoulutukseen ja matalan kynnyksen kuntoutuspalveluihin, jotta voidaan vähentää inhimillistä kärsimystä ja pienentää menoja pitkälllä aikavälillä. Liian monella nuorella on mielenterveysongelmia ja siksi panostaisin esim. mielenterveyspalveluihin, nuorisotyöhön ja koulussa tarjottavaan tukeen.

Pelastustoimen palveluista on pidettävä huolta, jotta jokainen saa apua myös yllättävissä tilanteissa. En kuitenkaan koe, että sote-palveluiden ja pelastustoimen vastakkainasettelu olisi välltämätöntä, sillä ne linkittyvät myös toisiinsa. Esimerkiksi jos sote-palvelut toimii saavutettavasti ja laadukkaasti, pelastuspalveluita voidaan tarvita vähemmän, kun taas jos sote-palvelut eivät toimi, pelastustoimen tarve saattaa lisääntyä.

Ennaltaehkäiseviä palveluita parantamalla voidaan vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta. Erikoissairaanhoito on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kallein hoitokeino, jonka tulee toimia myös laadukkaasti, mutta hyvinvointialueen on tavoiteltava sitä, että apua saa varhaisemmassa vaiheessa nopeammin. Ammattilaisia ei kuitenkaan tule siirtää sellaisiin toimintoihin, jotka eivät ole heidän osaamistaan vastaavia tai alueen asukkaiden tarpeidenmukaisia.

Yritysten tarkoituksena on tuottaa voittoa ja lastensuojelussa tärkein tavoite tulisi olla lasten hyvinvoinnin edistäminen. Yksityisten palveluntuottajien kilpailutuksissa raha saa myös valtavasti painoarvoa laadun kustannuksella, mikä vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin. Yksityisellä puolella on toisaalta myös tärkeää osaamista, mikä tulee saada mukaan palvelujen tuotantoon. Tämä voidaan huomioida esim laadulla kilpailuttamalla tai tarjoamalla ammattilaisille töitä julkiselta puolelta.

Kustannusten hillintä ei saa olla palvelujen tarjoamisen lähtökohta, vaan vanhuksen yksilöllisten tarpeiden täyttäminen ja vanhuksen ihmisoikeudet sekä ihmisarvo. Kotihoito ja yhteisöllinen asuminen ovat palvelumuotoja, joiden avulla voidaan vähentää yksinäisyyttä tai parantaa toimintakykyä merkittävästi, mutta toisaalta tämä ei koske kaikkia vanhuksia, vaan osa tarvitsee raskaampia palveluja. ja jos on tarve ympärivuorokautiselle hoivalle,se tulee mahdollistaa heti, eikä vasta sitten kun on ensin odottanut kodin vankina useita vuosia jonossa saamatta apua.

Työvoimapula sote-allalla on hirvittävä ja maahanmuuton helpottaminen on hyvä ratkaisu väestön kasvavaan ikääntymiseen. Sen sijaan sote-allalla on tärkeää kehittää työoloja ja palkkausta niin, että ihmiset hakeutuisivat alalle ja viihtyisivät ihan kansalaisuuteen katsomatta. Maahanmuuttajia ei saa pitää välineenä ratkaista kaikkia ongelmiamme, vaan meidän on tunnistettava, että jokaisella ihmisellä on oma tarinansa ja lähtökohtansa. Politiikassa tulee varmistaa, että jokainen pääsee osaksi yhteiskuntaa.

Kaikilla hyvinvointialueilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksia suoriutua sen lakisääteisistä velvollisuuksista. Toisaalta uskon, että alueiden väheneminen ei yksin riitä, vaan vielä parempi ratkaisu olisi antaa alueille verotusoikeus ja lisäaikaa sopeutuksiin. Sote-lakiin on kirjattu, että alueita voidaan yhdistää jos ne eivät pärjää, mutta niille pitää antaa aikaa hakea ratkaisuja.

Nykyiset palvelutkaan eivät aina vastaa kaikkiin yksilöiden tarpeisiin. Kuka määrittelee, mitkä palvelut ovat tärkeitä? Palveluiden tulee perustua lakeihin ja ihmisoikeussopimuksiin, eikä niitä voida supistaa taloudellisen tilanteen takia, vaan silloin on tehtävä toimenpiteitä, jolla talous voi paremmin niin, että palvelut voidaan kustantaa ja hyvinvointivaltio säilyttää.

Verotusoikeus hyvinvointialueelle on välttämätöntä niiden toimeentulon turvaamiseksi, koska tällä hetkellä hyvinvointialueet eivät voi itse kontrolloida tulonlähteitään muutoin, kuin asiakasmaksuja korottamalla tai leikkaamalla lakisääteisistä palveluista.

Orpon hallituksen leikkauspolitiikka on näyttänyt jo esimerkkiä siitä, miten pahoinvointi lisääntyy leikkaamalla. Maltillinen verojenkorotus on parempi vaihtoehto, kuin leikkaukset palveluista, koska jokainen leikkaus usein heikentää kyseisen palvelun piirissä olevien asemaa yhteiskunnassa. Palvelujen piirissä olevat ihmiset saattavat olla jo valmiiksi heikommassa asemassa, ja jotta voitaisiin turvata jokaisen hyvinvointi erilaisissa elämäntilanteissa, ei voida palveluista leikata lisäämättä eriarvoistumista. Kun taas Turussa veroprosentti on jo muihin lähikuntiin verrattuna melko alhainen.

Kaikki eivät voi valita polkuaan, eikä ahkeruus johda lineaarisesti palkan kasvamiseen. Esimerkiksi naisvaltaiset alat ovat matalammin palkattuja, vaikka työmäärä olisi suuri ja/tai koulutustaso olisi korkea.

Riippuu pitkälti siitä, mihin markkinoihin puututaan. Esimerkiksi hyvinvointipalvelut tulee tarjota laadukkaina aina kun tarvetta esiintyy, eikä vain silloin kun kysyntää on paljon. Ihmisten tulee olla yhdenvertaisessa asemassa keskenään asuinalueesta riippumatta. Lisäksi valtion on puututtava markkinoihin, jos ne rikkovat ihmisoikeuksia tai aiheuttavat suurta haittaa luonnolle ja ympäristölle.

Kaikki eivät pysty edes elämään ihmisarvoista ja yhdenvertaista elämää pelkän sosiaaliturvan varassa, kun elinkustannukset ovat niin korkeat. Esimerkiksi monet eläkeläiset, opiskelijat ja toimeentulotuen kanssa elävät voivat joutua valitsemaan välttämättömien lääkkeiden ja ruoan välillä.

Riippuu yrityksestä. Esimerkiksi hyvinvointipalveluita tuottavien yritysten toimintaan valtion on puututtava enemmän esim. laadunvalvonnalla ja kilpailutusten laatukriteereitä painottamalla. Muuten valtion ja kuntien omistusten myyminen sellaisissa tapauksissa, joissa ihmisten arki tai luonnontila ei hankaloidu liikaa, on ihan järkevää talouden tasapainottamiseksi.

Monimuotoisuus on rikkaus. Monikulttuurisuuden tukeminen tarkoittaa myös valtiolta aktiivisia toimia eri sektoreilla esim. antirasistisia toimenpiteitä.

Poliittisen päätöksenteon pohjalla tulee olla ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvoinnin ja oikeuksien edistäminen. Vakaumuksen harjoittamiseen on valtion turvattava mahdollisuus jokaiselle uskonnosta riippumatta.

Kuntien ja alueiden on tehtävä aktiivista työtä sateenkaarioikeuksien edistämiseksi. Tämä tarkoittaa sukupuolineutraaleja pukeutumis- ja wc-tiloja, päätösten vaikutustenarviointia sateenkaarivähemmistöihin ja kaikille työntekijöille yhdenvertaisuuskoulutusta.

Kuri ja rangaistukset eivät ole ratkaisu, joka tukisi lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä, vaan jättää yksin hankalien tunteiden kanssa ja kannustaa tulevaisuudessa aggressiiviseen käytökseen. Sen sijaan kaikille koulutusjärjestelmän tasoille tulee varata riittävät resurssit kohtaamiseen ja erityisen tuen antamiseen.

Ei voida olettaa, että mikään muukaan maa tekisi ilmastonmuutoksen eteen mitään, jos Suomikaan ei tekisi. Suomen päästöt ovat Sitran mukaan huikeat 9,7 tonnia per henkilö, kun kestäväksi arvioitu taso vuoteen 2030 mennessä on 2,5 tonnia. Elämme aikaa, jossa luonnonkatastrofit lisääntyvät sekä zoonoosit, kuten korona, yleistyvät. Kun ilmastonmuutos etenee keikahduspisteeseen, syntyy ennalta arvaamattomia katastrofeja, joista selviytyminen tulee maksamaan loputtoman paljon. Siksi Suomen on tehtävä kaikkensa hillitäkseen ilmastonmuutosta niin sisäisesti kuin maailmanlaajuisestikin vaikuttamalla.

Kuntien ja alueiden on ajettava Suomen ja suomalaisten etua, mutta se pitää sisällään myös globaalien kriisien ratkaisun ja solidaarisuuden maiden välisessä yhteistyössä. Suomi ja suomalaiset eivät ole erillinen osa maailmasta vaan osa sitä.

Jos emme huolehdi jokaisessa päätöksessä ympäristöasioista, ei ole kohta enää hyvinvoivaa planeettaa, jossa voitaisiin keskittyä vain talousasioihin. Työpaikkojen saanti ja toimeentulo tulee turvata tarjoamalla uudelleenkouluttautumista sekä toimivalla sosiaaliturvalla. Päättäjien on kiinnitettävä huomiota ilmastonmuutokseen ja biodiversiteetin säilymiseen nyt, sillä tutkimusten mukaan saatamme lähivuosina päätyä keikahduspisteeseen eli tilaan, jossa esim. ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin ei voi enää vaikuttaa. Muutos ilmasto- ja ympäristökestävään arkeen voidaan tehdä reilusti.

Kriisien keskellä kaivataan usein vahvaa johtajaa, mutta demokratia on kaikkia kunnioittava ja tasa-arvoinen vaihtoehto.

Ihmisillä on perusoikeutena liikkumisvapaus, joka sisältää myös vapauden päättää asuinalueensa. Päättäjien keskeisenä tehtävänä on huolehtia siitä, että ihmisten perusoikeudet toteutuu asuinalueesta riippumatta. Se edellyttää harvaan asuttujen alueiden tukemista.

Kaupungistuminen vähentää liikkumiseen käytettäviä matkoja, mikä pienentää päästöjä, sekä helpottaa palveluiden tarjoamista alueellisesti. Toisaalta ruoantuotannosta ja luonnontilaisissa metsissä liikkumisen tulee onnistua hyvin, mikä edellyttää myös pienempien alueiden tukemista. Lisäksi ihmisille tulee turvata liikkumisvapaus.