Sofia Behluli

Palvelupisteitä tulee olla riittävästi ja saavutettavien kulkuyhteyksien päässä. Hyvinvointialueen tulee arvioida etäisyyksien ja saavutettavuuden vaikutuksien mahdollisuuksiin käyttää palveluita sekä keskittämisen hyötyjä tapauskohtaisesti. Erikoistason palveluissa keskittämistä kannattaa todennäköisesti tehdä. Keskittämisessä täytyy kuitenkin ottaa huomioon potilaiden tarpeet ja palveluiden saavutettavuus sekä se, etteivät välimatkat tai odotusajat muodostu kohtuuttomiksi, päivystyspalvelut eivät ruuhkaudu eikä ammattilaisten osaaminen kavennu ja työn vetovoima vähene.

Tarve mielenterveyden tuelle ja palveluille on suuri, ja muun muassa työikäisen väestön psyykkisen kuormittuneisuuden ennustetaan lisääntyvän. Nopeaa ja toimivaa hoitoonpääsyä ja tukea on lisättävä, esimerkiksi digitaalisilla mielenterveyden ensivaiheen palveluilla.

Pelastuspalvelut ovat yksi tärkeimmistä turvallisuuteen tähtäävistä palveluistamme, joten sen on syytä saada riittävä rahoitus. Pelastustoimen palvelutasosta ja toimintaedellytyksistä on huolehdittava kaikkialla Suomessa.

Perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita tulee vahvistaa, jotta lääkärille tai hoitajalle pääsee myös kiireettömästi kohtuullisessa ajassa, mutta ei erikoissairaanhoidon kustannuksella. Panostamalla perustasolle saadaan kuitenkin säästöjä muun muassa erikoissairaanhoidosta. Henkilökunnan siirtäminen ei sinänsä ole järkevää, sillä henkilöstörakenne on sairaaloissa erilainen kuin sote-palveluissa.

Kaikessa lastensuojelun palveluiden järjestämisessä on otetta ensisijassa huomioon lapsen etu ja palvelun jatkuvuus. Yksityinen palveluntarjonta ei ole sinänsä hyvä tai huono ratkaisu, mutta palvelun laadun ja säännösten valvonnan tulee olla tarkasti hoidettua. Lastensuojelussa on tärkeää panostaa varhaiseen tukeen, jolla vahvistetaan perheiden voimavaroja ja tuetaan lapsia ja heidän hyvinvointiaan kotona.

Vanhuksille on taattava turvallinen vanhuus, jossa he saavat tarpeidensa mukaista hoitoa, palveluita ja hoivapaikan silloin, kun niitä tarvitaan. Vanhusten kuntoutukseen, yhteisölliseen asumiseen ja kotiin saapuviin sekä toimintakysyä tukeviin palveluihin satsaaminen on tärkeää. Yhteisöllinen asuminen tulee järjestää niin, ettei se heikennä tarvitun hoivan tasoa, vaan parantaa elämänlaatua, jos kotona ei ole enää turvallista, mutta ympärivuorokautista hoitoa ei tarvita. Kun ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan, tulee siihen löytyä paikka. Hyvällä ja riittävällä kotihoidolla sekä yksilöllisellä kuntoutuksella voidaan kuitenkin ratkaisevasti vahvistaa ikääntyneen hyvinvointia ja toimintakykyä sekä mahdollisesti lykätä intensiivisemmän hoivan tarvetta.

Sote-henkilöstöpulaan on vastattava monipuolisella keinovalikoimalla, joista yksi on ulkomainen työvoima. Tärkeää on kuitenkin pitää huolta nykyisistä työntekijöistä ja ammattilaisista, jo Suomessa olevista kansainvälisistä osaajista, alan opiskelijoista sekä ylipäätään henkilökunnan hyvinvoinnista ja työviihtyvyydestä sekä alan houkuttelevuudesta. Kansainvälisen rekrytoinnin tulee olla läpinäkyvää ja eettistä. Lisäksi sote-henkilöstöllä tulee olla riittävä suullinen ja kirjallinen kielitaito, ja heidän kotoutumisestaan tulee kunnan huolehtia.

Hyvinvointialueille on parempi antaa työrauha ja aikaa vakiinnuttaa toimintansa kuin yhdistää niitä.

Hallituksen pitäisi lykätä hyvinvointialueiden alijäämien kattamisvelvoitetta, jotta hyvinvointialueilla olisi todelliset mahdollisuudet kehittää toimintaansa ja palveluitaan.

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän kehittämisessä on keskityttävä siihen, että alijäämien kattamisvelvollisuutta pidennetään, jotta hyvinvointialueilla on mahdollisuus kehittää toimintaansa ilman lyhytnäköisiä ja palveluita vaarantavia leikkauksia.

Julkista taloutta tulee hoitaa kestävästi, mutta myös oikeudenmukaisesti. Julkista taloutta voidaan vahvistaa vauhdittamalla talouskasvua, vahvistamalla työllisyyttä, parantamalla tuottavuutta ja pitämällä huolta nykyisestä työvoimasta. Ratkaisuja talouteen tulisi etsiä julkisen hallinnon tehostamisesta ja verotuotoista (tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia). Hyvinvointivaltion ytimessä olevista palveluista ei tule leikata.

Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat kaikkein vakaimpia yhteiskuntia. Yhteiskunnan vakautta ja ihmisten välisiä tuloeroja on syytä kaventaa oikeudenmukaisella tulonjaolla ja riittävällä toimeentulolla. Sosiaalisen kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että yhteiskunnassa ei synny kasvavia varallisuus- ja tuloeroja, jotka johtavat eroihin hyvinvoinnissa. Eriarvoisuuden vähentämiseksi jokaisella ihmisellä täytyy olla yhdenvertaiset mahdollisuudet pärjätä ja onnistua. Kaikille kuuluvien universaalien palvelujen lisäksi tarvitaan kohdennettua tukea ja toimia niille, jotka eivät pääse muuten mukaan.

Markkinatalouden tulee toimia kaikkien hyväksi reilulla tavalla, niin että lopputulokset ovat oikeudenmukaisia, ja jokainen voi luottaa omaan tulevaisuuteensa turvallisin mielin. Onkin tärkeä löytää sopiva tasapaino toimivan markkinatalouden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristön kuormituksen ja kestävän talouden välillä.

Sosiaaliturvajärjestelmän tulee kannustaa ja tukea ihmisiä työllistymiseen, osaamisen kehittämiseen ja itsenäiseen pärjäämiseen. Työikäisen ja -kykyisen ihmisen toimeentulon ei tulisi olla pitkäaikaisesti tai pysyvästi etuuden varassa, ilman tukea ja ohjausta palveluihin. Etuudet, tuki ja palvelut tulee nivoa yhteen niin, että ne tukevat toisiaan ja vastaavat henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin.

Kriittinen infrastruktuuri, kuten esimerkiksi vesihuolto, on pidettävä omassa omistuksessa. Julkisessa omistuksessa olleiden yhtiöiden, kuten energia- ja sähköverkkoyhtiöiden myynti on heikentänyt valtion ja kuntien tulopohjaa pitkällä aikavälillä. Osassa tapauksissa yksityinen omistus on johtanut asukkaiden ja muiden energiankäyttäjien, kuten yritysten maksamien hintojen nousuun voittojen siirtyessä ulkomaille.

Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus on parhaimmillaan arvo, etu ja voimavara. Maahanmuuttajien onnistuneesta kotoutumisesta ja hyvinvoinnista, saavutettavista ja toimivista palveluista sekä hyvien väestösuhteisen edistämisestä ja osallisuuden mahdollistamisesta on kuitenkin tärkeää pitää huolta, jotta maahanmuutto on eettistä, turvallista ja toimivaa. Jokaisen Suomessa asuvan tulee voida elää omana itsenään ja osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan aidosti ja yhdenvertaisesti. Kaikenlainen syrjintä niin arjessa, palveluissa kuin yhteiskunnassakin on tuomittavaa.

Monet universaalit arvot, kuten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja toisista huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä poliittisella päätöksenteolle. SDP:n perusarvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Kaikkia edellä mainittuja arvoja voidaan pitää myös kristillisinä arvoina. SDP kunnioittaa kaikkia uskonnollisia näkemyksiä ja ajatuksia, jotka tukevat rauhaa ja tasa-arvoa.

Sukupuoli on moninainen ilmiö, ja sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaiset. Yhteiskunnan ja valtion tehtävä on mahdollistaa kaikille ihmisille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sukupuolen kokemuksesta riippumatta. Kaikissa palveluissa tulee taata ihmisen oikeus olla oma itsensä. Julkisissa palveluissa työskenteleviä ihmisiä on koulutettava kohtaamaan erilaisia ihmisiä yhdenvertaisina ja arvokkaina yksilöinä. Kasvatuksessa ja opetuksessa tulee tehdä määrätietoista tasa-arvotyötä ja puhua seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, niin että nuoret ja heidän kauttaan vanhemmat oppivat ja jakavat tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja jokaisen hyväksymisestä.

Nykyaikainen ihmiskäsitys ja kasvatusfilosofia suosii positiivista pedagogiikkaa, riittävää tukea ja lempeyttä itseä ja muita kohtaan. Kotona ja kaikilla koulutusasteilla tärkeitä opetettavia taitoja ovat vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Lapsille, nuorille ja perheille tulee tarjota riittävästä tukea, ei kuria ja tiukkoja raameja. Hyvää ja tervettä kasvua ja oppimista tukeva laadukas varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus on oltava kaikkien saatavilla. Nuoret tarvitsevat tukea aina työelämään saakka. Riittävät resurssit ja osaava henkilökunta mahdollistavat oppimisen ja tarvittavan tuen saamisen. Kiusaamiseen täytyy puuttua toimivalla tavalla. Yhteiskunnan on turvattava lapselle hyvät kasvuolosuhteet ja vanhemmille edellytykset lasten saamiseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen tässä ajassa.

Suomen on tärkeä tehdä oma osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomi voi omalla aktiivisuudellaan ja esimerkillään viestittää, että myös muiden maiden on sitouduttava päästövähennyksiin. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat ihmisten hyvinvoinnin ja kestävän kasvun perusta. Päästöjen vähentäminen on välttämätöntä, jotta voimme elää hyvinvointiyhteiskunnassa.

Suomi kuuluu aktiivisena osana kansainväliseen yhteisöön, ja osana sitä rakentaa omaa yhteiskuntaa toivon mukaan aina oikeudenmukaisemmaksi, reilummaksi ja inhimillisemmäksi. Emme ole vain itsenäinen toimija, vaan osa laajempaa yhteisöä ja yhteistyötä. Yhteisten sopimusten laatiminen ja niihin sitoutuminen on on kestävää tulevaisuutta.

Talouskasvun tulee olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Ilmastonmuutos vaarantaa keskeisten perusarvojen käytännön toteuttamisen ja esimerkiksi lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Ympäristö ja talouskasvu eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, ja ilmastokriisi ja luontokadon torjunta avaa myös ovia uudenlaiselle osaamiselle ja vihreälle teknologialle.

Demokraattinen päätöksenteko, oikeudenmukaisuus ja yhteistyö ovat mielestäni tärkeämpiä piirteitä johtajalle kuin "vahvuus".

Kaikilla suomalaisilla asuinpaikasta riippumatta tulee olla yhtäläiset oikeudet peruspalveluihin ja turvallisuuteen. On tärkeää kehittää Suomea kokonaisuutena huomioiden alueiden vahvuudet, erityispiirteet ja voimavarat.

Kaupunkien kasvusta ja elinvoimaisuudesta hyötyy koko Suomen talous ja yhteiskunnan hyvinvointi. Kaupunkien kasvusta säteilee paljon hyvää kehyskuntiin. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, ettei osa Suomea autioidu palveluiden ja työmahdollisuuksien suhteen.