Sofia Behluli

Laadukkaasta opetuksesta ja koulutuksesta sekä oppilaitoksen rauhallisuudesta ja turvallisuudesta oppimisen ja työskentelyn paikkana on huolehdittava. Koulun, esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen tulee tukea ja vahvistaa oppilaiden kouluvalmiutta sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Onkin perusteltua turvata oppimisrauha rajoittamalla puhelinten käyttöä oppitunneilla, mutta osa välitunneista voi olla hetkiä oppilaille, kun puhelinta voi käyttää. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää ryhmäkokoihin ja siihen, että oppilailla on hyvä ja turvallista olla ja oppia.

Varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät valtavan tärkeää ja kokonaisille perheille vaikuttavaa työtä. On pidettävä huolta, että varhaiskasvatuksen työntekijät ovat motivoituneita ja kokevat, että heidän työtään arvostetaan. Kunnan tulee huolehtia, että se on houkutteleva työnantaja ja että varhaiskasvatuksessa työskentelee osaavaa, pätevää ja innostunutta henkilökuntaa. Työntekijän hyvinvoinnista ja motivaatiosta huolehditaan hyvällä johtamisella, huolehtimalla työntekijän oikeuksista, hyvillä työolosuhteilla ja työsuhde-eduilla. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden palkkakysymys ratkaistaan kuitenkin työmarkkinajärjestöjen välisissä neuvotteluissa. Kunnassa on kuitenkin hyvä miettiä, miten varhaiskasvatuksessa houkutellaan pätevää työvoimaa ja miten arvostusta tärkeästä työstä näytetään.

Ammattitaitoiset ja hyvinvoivat työntekijät ovat laadukkaan koulutuksen perusta koulujen arjessa. Tärkeää on myös, että kouluissa on käytössä riittävä määrä henkilökuntaa ja tarpeeksi pienet ryhmäkoot. Näin pidetään huolta työntekijöiden työhyvinvoinnista ja motivaatiosta sekä oppimisrauhasta ja turvallisuudesta oppilaille. Erilaiset lapset ja nuoret tulee voida ottaa huomioon opetuksessa ja koulun arjessa. Koulu ja siinä koetut positiiviset kokemukset muodostavat yhdessä kodin ja perheen kanssa perustan lapsen ja nuoren hyvinvoinnille ja elämälle.

Kunnan on hyvä huolehtia kulttuurin elinvoimasta ja toimintamahdollisuuksista, koska kulttuuri on merkittävä hyvinvoinnin sekä veto- ja pitovoiman osatekijä. Kulttuurilla on ennaltaehkäisevä vaikutus moniin suuriin ja yhteiskunnallekin kalliisiin haasteisiin, kuten yksinäisyyden kokemuksiin, segregaatioon ja erilaisiin mielenterveyden haasteisiin. Kulttuuri luo hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden, osallisuuden ja omistajuuden kokemusten lisäksi kuntaan työpaikkoja ja elämää.

Kirjasto on keskeinen julkinen palvelu, ja sen tulee jatkossakin olla kaikkien erilaisten kuntalaisten vapaasti ja yhdenvertaisesti käytettävissä. Lähikirjastot toimivat sivistyksen, lukutaidon, digitaitojen edistämisen, elinikäisen oppimisen, kulttuurin sekä kansalaistoiminnan ja osallisuuden paikkoina, joihin on helppo ja ilmaista tulla ja osallistua. Kirjasto on merkittävä yhdenvertaisuuden ylläpitäjä siinä mielessä, että sinne kenen tahansa pitäisi olla tervetullut tulemaan, olemaan ja viihtymään. On tärkeää myös pitää huolta siitä, että kirjastot pysyvät nykyajassa - niissä saa elämä näkyä ja kuulua, niissä voidaan järjestää yhteisiä tapahtumia ilmaiseksi ja niistä voi lainata urheilu- ja pelivälineitä sekä esimerkiksi kulttuuriin oikeuttavia lippuja ja kortteja.

Koulutuksesta ja palveluista leikkaaminen on haitallista ja sillä on vakavia seurauksia myös esimerkiksi kunnan pitovoiman kannalta. Kyse on arvovalinnoista - kaikkien kuntalaisten osallisuus, hyvinvointi ja sosiaalinen turvallisuus ovat vakaan yhteiskunnan ja taloudellisen kehityksen perusedellytyksiä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio-malli rakentuu periaatteelle, jossa yhteisillä verovaroilla turvataan palvelut jakamalla maksutaakka kantokyvyn mukaan. On ilman muuta syytä myös panostaa kunnan omaan kasvu- ja elinkeinopolitiikkaan talouden vahvistamiseksi. Kaupunkia ei saada eläväksi, houkuttelevaksi ja pitovoimaiseksi säästämällä se hengiltä.

Vihreän siirtymän ja uusiutuvan energian investoinnit tuovat kunnalle merkittäviä verotuottoja, töitä ja vetovoimaa. Vihreän teollisuuden rakentaminen turvaa korkeaa osaamis- ja ansiotasoa kunnassa. Kunnan toiminta, palvelut ja tarjonta tulee olla sellaista, että tänne halutaan sijoittaa, panostaa ja muuttaa töihin. Kuntalaisten mielipiteitä tulee kuitenkin kuunnelle esimerkiksi tuulivoiman sijoittamiseen liittyen. Lisäksi tulee pitää huolta ympäristövaikutusten arvioinnista, elinympäristön kestävyydestä, terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Kestävä ja hyvä ympäristö lisää viihtyisyyttä ja elinvoimaa. On lisäksi huolehdittava, etteivät investoinnit tuhoa arvokasta luontoamme.

Jokaisen asuinalueen tulee olla hyvä, viihtyisä, saavutettava ja turvallinen paikka asua ja elää. Alueiden ja väestöryhmien eriytymisen ehkäisy on yksi turvallisuuden, hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhtenäisyyden merkittävimmistä asioista. Ei ole kunnan, sen tasapainon ja kehityksen tai kuntalaisten etu, että syntyy eriarvoisia alueita tietyille väestöryhmille. Kohtuuhintainen asuminen ja mahdollisuus ostaa, omistaa tai vuokrata on mahdollistettavia laajasti ympäri kuntaa. Eri väestöryhmien on tärkeää elää ja toimia samoilla alueille, ettei eriytymistä synny ja esimerkiksi kotoutuminen mahdollistuu. Asuinalueiden eriytymistä ja eriarvoistumista täytyy ehkäistä kaavoituksen, toimivien liikenneyhteyksien sekä saavutettavien ja pysyvien palveluiden avulla.

Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton lisääminen on tärkeä keino työvoima- ja osaajapulaan vastaamisessa. Kansainvälinen opiskelija- ja työntekijäaines elävöittää kunnan kulttuuria, parantaa palveluita sekä voi kehittää kunnan elinvoimaa ja vetovoimaa. Maahanmuutto on myös keino vahvistaa maamme taloudellista hoitosuhdetta. Jotta opiskelu- ja työperäinen maahanmuutto on toimivaa kunnalle sekä eettisesti kestävää, täytyy kotouttaviin ja saavutettaviin palveluihin sekä väestöryhmien yhteensaattamiseen panostaa. Kansainvälisen työvoiman ja mahdollisesti mukana tulevan perheen työehdoista ja kotoutumisesta täytyy huolehtia. Kunnan tulee varmistaa, että tänne muuttavat asettautuvat, kotoutuvat, viihtyvät ja tuntevat omistajuutta niin, että kunnasta halutaan omalta osaltaan pitää huolta.

Kunnan kehityksen tulisi olla sellaista, että siihen mahtuu sekä luontoalueita että uusia asuntoja. Luonnon arvo, monimuotoisuus ja lajien säilyminen on huomioitava taloudellisessa ja sosiaalisessa toiminnassa. Kaavoituksessa ja asuntorakentamisessa on tärkeää ottaa huomioon sopusointu kunnan asuntorakentamisen ja luontoaluiden välillä. Puhdas ja viihtyisä luonto on paitsi elinehto, myös veto- ja pitovoimatekijä sekä osa kuntalaisten hyvinvointia ja viihtyvyyttä.

Julkista taloutta tulee hoitaa kestävästi, mutta myös oikeudenmukaisesti. Julkista taloutta voidaan vahvistaa vauhdittamalla talouskasvua, vahvistamalla työllisyyttä, parantamalla tuottavuutta ja pitämällä huolta nykyisestä työvoimasta. Ratkaisuja talouteen tulisi etsiä julkisen hallinnon tehostamisesta ja verotuotoista (tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia). Hyvinvointivaltion ytimessä olevista palveluista ei tule leikata.

Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat kaikkein vakaimpia yhteiskuntia. Yhteiskunnan vakautta ja ihmisten välisiä tuloeroja on syytä kaventaa oikeudenmukaisella tulonjaolla ja riittävällä toimeentulolla. Sosiaalisen kestävyyden kannalta on välttämätöntä, että yhteiskunnassa ei synny kasvavia varallisuus- ja tuloeroja, jotka johtavat eroihin hyvinvoinnissa. Eriarvoisuuden vähentämiseksi jokaisella ihmisellä täytyy olla yhdenvertaiset mahdollisuudet pärjätä ja onnistua. Kaikille kuuluvien universaalien palvelujen lisäksi tarvitaan kohdennettua tukea ja toimia niille, jotka eivät pääse muuten mukaan.

Markkinatalouden tulee toimia kaikkien hyväksi reilulla tavalla, niin että lopputulokset ovat oikeudenmukaisia, ja jokainen voi luottaa omaan tulevaisuuteensa turvallisin mielin. Onkin tärkeä löytää sopiva tasapaino toimivan markkinatalouden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristön kuormituksen ja kestävän talouden välillä.

Sosiaaliturvajärjestelmän tulee kannustaa ja tukea ihmisiä työllistymiseen, osaamisen kehittämiseen ja itsenäiseen pärjäämiseen. Työikäisen ja -kykyisen ihmisen toimeentulon ei tulisi olla pitkäaikaisesti tai pysyvästi etuuden varassa, ilman tukea ja ohjausta palveluihin. Etuudet, tuki ja palvelut tulee nivoa yhteen niin, että ne tukevat toisiaan ja vastaavat henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin.

Kriittinen infrastruktuuri, kuten esimerkiksi vesihuolto, on pidettävä omassa omistuksessa. Julkisessa omistuksessa olleiden yhtiöiden, kuten energia- ja sähköverkkoyhtiöiden myynti on heikentänyt valtion ja kuntien tulopohjaa pitkällä aikavälillä. Osassa tapauksissa yksityinen omistus on johtanut asukkaiden ja muiden energiankäyttäjien, kuten yritysten maksamien hintojen nousuun voittojen siirtyessä ulkomaille.

Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus on parhaimmillaan arvo, etu ja voimavara. Maahanmuuttajien onnistuneesta kotoutumisesta ja hyvinvoinnista, saavutettavista ja toimivista palveluista sekä hyvien väestösuhteisen edistämisestä ja osallisuuden mahdollistamisesta on kuitenkin tärkeää pitää huolta, jotta maahanmuutto on eettistä, turvallista ja toimivaa. Jokaisen Suomessa asuvan tulee voida elää omana itsenään ja osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan aidosti ja yhdenvertaisesti. Kaikenlainen syrjintä niin arjessa, palveluissa kuin yhteiskunnassakin on tuomittavaa.

Monet universaalit arvot, kuten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja toisista huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä poliittisella päätöksenteolle. SDP:n perusarvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Kaikkia edellä mainittuja arvoja voidaan pitää myös kristillisinä arvoina. SDP kunnioittaa kaikkia uskonnollisia näkemyksiä ja ajatuksia, jotka tukevat rauhaa ja tasa-arvoa.

Sukupuoli on moninainen ilmiö, ja sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaiset. Yhteiskunnan ja valtion tehtävä on mahdollistaa kaikille ihmisille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet sukupuolen kokemuksesta riippumatta. Kaikissa palveluissa tulee taata ihmisen oikeus olla oma itsensä. Julkisissa palveluissa työskenteleviä ihmisiä on koulutettava kohtaamaan erilaisia ihmisiä yhdenvertaisina ja arvokkaina yksilöinä. Kasvatuksessa ja opetuksessa tulee tehdä määrätietoista tasa-arvotyötä ja puhua seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, niin että nuoret ja heidän kauttaan vanhemmat oppivat ja jakavat tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja jokaisen hyväksymisestä.

Nykyaikainen ihmiskäsitys ja kasvatusfilosofia suosii positiivista pedagogiikkaa, riittävää tukea ja lempeyttä itseä ja muita kohtaan. Kotona ja kaikilla koulutusasteilla tärkeitä opetettavia taitoja ovat vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Lapsille, nuorille ja perheille tulee tarjota riittävästä tukea, ei kuria ja tiukkoja raameja. Hyvää ja tervettä kasvua ja oppimista tukeva laadukas varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus on oltava kaikkien saatavilla. Nuoret tarvitsevat tukea aina työelämään saakka. Riittävät resurssit ja osaava henkilökunta mahdollistavat oppimisen ja tarvittavan tuen saamisen. Kiusaamiseen täytyy puuttua toimivalla tavalla. Yhteiskunnan on turvattava lapselle hyvät kasvuolosuhteet ja vanhemmille edellytykset lasten saamiseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen tässä ajassa.

Suomen on tärkeä tehdä oma osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomi voi omalla aktiivisuudellaan ja esimerkillään viestittää, että myös muiden maiden on sitouduttava päästövähennyksiin. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat ihmisten hyvinvoinnin ja kestävän kasvun perusta. Päästöjen vähentäminen on välttämätöntä, jotta voimme elää hyvinvointiyhteiskunnassa.

Suomi kuuluu aktiivisena osana kansainväliseen yhteisöön, ja osana sitä rakentaa omaa yhteiskuntaa toivon mukaan aina oikeudenmukaisemmaksi, reilummaksi ja inhimillisemmäksi. Emme ole vain itsenäinen toimija, vaan osa laajempaa yhteisöä ja yhteistyötä. Yhteisten sopimusten laatiminen ja niihin sitoutuminen on on kestävää tulevaisuutta.

Talouskasvun tulee olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Ilmastonmuutos vaarantaa keskeisten perusarvojen käytännön toteuttamisen ja esimerkiksi lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Ympäristö ja talouskasvu eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, ja ilmastokriisi ja luontokadon torjunta avaa myös ovia uudenlaiselle osaamiselle ja vihreälle teknologialle.

Demokraattinen päätöksenteko, oikeudenmukaisuus ja yhteistyö ovat mielestäni tärkeämpiä piirteitä johtajalle kuin "vahvuus".

Kaikilla suomalaisilla asuinpaikasta riippumatta tulee olla yhtäläiset oikeudet peruspalveluihin ja turvallisuuteen. On tärkeää kehittää Suomea kokonaisuutena huomioiden alueiden vahvuudet, erityispiirteet ja voimavarat.

Kaupunkien kasvusta ja elinvoimaisuudesta hyötyy koko Suomen talous ja yhteiskunnan hyvinvointi. Kaupunkien kasvusta säteilee paljon hyvää kehyskuntiin. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, ettei osa Suomea autioidu palveluiden ja työmahdollisuuksien suhteen.