Eino Koskinen

Suurimmat ja vaativimmat terveydenhuollon toimenpiteet voidaan hyvin keskittää, mutta järkevää ei ole viedä lähiterveysasemia pois. Lähiterveysasemalle on helppo hakeutua, jolloin ei tarvitse käyttää aikaa matkustamiseen tai esim. koulusta/töistä poissaoloihin.

Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, meillä on meneillään mielenterveyskriisi kaikenikäisillä.

Valitettavasti hyvinvointialueilta on leikattu rajulla kädellä, joten lähtökohtaisesti pitäisi saada lisää rahaa palveluihin. Pelastustoimessa käytetään tällä hetkellä jo merkittävästi sopimus- ja vapaapalokuntia, joiden kautta henkilöstövajetta voidaan parantaa koulutuksen kautta. Yhtä helposti ei taasen voida kouluttaa lääkäriä tai hoitajaa.

Lakisääteiset velvoitteet pitää täyttää molemmissa. Mikäli on mahdollisuus saada lisätyövoimaa tai rahoitusta, ohjataan se siihen palveluun mikä sitä eniten kussakin tilanteessa kaipaa.

Lapsilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet tällaisissa yksiköissä. Yksityisellä puolella vaihtelua on paljon, joillain on huonommat kuin muilla. Myös riittävä määrä työntekijöitä on turvattava niin työntekijöiden kuin asiakkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi.

Ympärivuorokautinen hoiva pitää tarjota sen ollessa tarpeellista. Panostamalla ennaltaehkäisyyn voidaan kuitenkin pitää kuntoa ja terveyttä yllä, jotta ympärivuorokautisen hoivan tarve siirtyy myöhemmälle tai poistuu.

Me tarvitsemme lisää työntekijöitä. Samalla pitää kuitenkin varmistaa, että hoitajien kielitaito on riittävä ja työskentelyalueelle sopiva.

Yhdistäminen ei tuo merkittäviä säästöjä palveluista, sillä yhtä paljon palavia taloja on sammutettava, hampaita paikattava ja kaikki muutkin palvelut tarjottava. Joitain säästöjä saadaan kuitenkin hallinnosta. Hyvinvointialueita voisi olla yhtä monta kuin maakuntiakin on, sillä se selkeyttäisi organisaatiorakennetta. Ei kuitenkaan ole syytä tehdä toista suurta hallintouudistusta heti perään, koska se aiheuttaisi järkyttävän paineen työntekijöille ja ylimääräisiä kustannuksia.

Mikä palvelu on sellainen, joka ei ole välttämätön ja, johon menee merkittävästi rahaa? Mikäli palveluita vähennettäisiin, heikkenisi meidän terveyspalvelut merkittävästi eivätkä ne olisi kaikkien saatavilla enää vaan siirtyisivät yksityisille firmoille. Yksityisellä on mahdollista hoidattaa itseään jos on raharikas tai omaa hyvän vakuutuksen, läheskään kaikilla näitä ei ole.

Sote-uudistuksen tarkoituksena oli vähentää kuluja ja tarjota yhdenmukaiset palvelut ympäri Suomen. Verotusoikeus toisi kyllä lisää rahaa, mitä tarvitaankin, mutta hyvinvointialueiden säätäessä itse omia veroprosenttejansa eri suuruisiksi muuttaisi tarjolla olevia palveluita myös. Toisella alueella voisi olla tarjolla palvelu x, jota toisella alueella ei ole mahdollista saada. Siksi valtion on turvattava alueille tarvittava rahoitus. Ei ole myöskään löytynyt toimivaa tapaa järjestää verotusoikeutta.

Orpo-Purran hallitus hoitaa tuon leikkaamisen, sieltä tuskin jää mitään leikattavaa valtion (tai hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksen) osalta. Hyvinvointialueelle saadaan lisää rahoitusta vaihtoehtobudjettimme perusteella lähes 400 milj. (esim. peruuttamalla olutveron lasku, listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen huojennuksen poistolla) ja vieläpä samalla laskea ansiotuloverotusta. Leikkauksia toki tehdään nyt ja itse leikkaisin hyvinvointialueella viimeisenä nuorten palveluista, sillä nuorten äänet eivät tule riittävän hyvin kuulluksi päätöksenteossa. Minä pidän ääntä.

Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat kaikkein vakaimpia yhteiskuntia. Ihmisten välisiä tuloeroja on syytä kaventaa riittävällä toimeentulolla ja oikeudenmukaisella tulonjaolla. Ahkeruudesta tulee voida palkita, mutta suuret tuloerot eivät perustu ahkeruuteen tai lahjakkuuteen. Eriarvoisuuden vähentämiseksi jokaisella ihmisellä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet onnistua omalla elämänpolullaan.

Yritysten välinen reilu kilpailu varmistetaan valvomalla yhteisiä sääntöjä. Valtion on esimerkiksi puututtava luonnottomiin monopoleihin ja pidettävä kiinni kriittisten alojen suomalaisomistuksesta.

Perustoimeentulotuki on alimmillaan alle 600€, sillä tuskin moni tulisi toimeen ja tuskin kukaan helposti. Työttömänä, jos on joskus ollut, tietää sen olevan “kyykytystä” ja luukulta luukulle juoksuttamista. Sairauteen tai vammaan perustuvia tukia saavat todennäköisesti antaisivat tuen pois, mikäli sillä poistaisi perusteensa sen saamiselle. Onkin mielestäni ikävää, kun monia sosiaaliturvan varassa eläviä tai sitä saavia usein syyttä syyllistetään ties mihin kaikkeen.

Valtiolla ja kunnilla ei ole hirveästi yritysomaisuutta Suomessa, lähinnä huoltovarmuusaloilla (esim. lentoliikenne, energia, juomavesi, posti jne). Nämä on syytä pitää kriittisyytensä kannalta suomalaisessa omistuksessa ja suomalaisten ohjattavissa. Valtion tai kunnan ollessa omistaja voidaan julkisen keskustelun ja vaalien kautta ohjata näiden kriittisten alojen toimintaa. Sähköverkkojen yksityistäminen on karu esimerkki siitä, miten käy kun myydään kansalaisten kannalta tärkeää infrastruktuuria voittoa tavoitteleville sijoittajille.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa ja yhteiskuntamme on oltava avoin myös uusille elämäntavoille. Se olkoon meidän vahvuutemme.

Tämä vastaus riippuu ihan siitä, miten kukin tulkitsee kristilliset arvot. Osalle ne tarkoittavat tiukkoja rajoituksia, moraalikäsityksiä ja vanhoillisuutta. Toisille taas toisten auttamista & hyväksymistä rajatta, hyväntekeväisyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Itse pidän oikeudenmukaisesta, toiset ja luonnon huomioon ottavasta arvopohjasta.

Sukupuoliasioiden ymmärtämisessä on paljon vaihtelua maassamme. On tärkeää, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää oman identiteettinsä ja sukupuolensa mukaista elämää, pelkäämättä syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi joutumista. On myöskin valitettavaa kuinka paljon pelkoa, vihaa ja väärää tietoa lietsotaan tämän aiheen ympärillä.

Nämä arvot opitaan elämän kautta, mutta eivät ne missään nimeissä tärkeimpiä ole. Esimerkiksi uteliaisuus, oikeudenmukaisuus ja toisten kunnioittaminen ovat huomattavasti tärkeämpiä.

Jos mekään, emme tee, miksi mikään muukaan valtio tai yritys tekisi mitään? Veikkaan, että Orpo-Purran hallituskauden jälkeen päästään aloittamaan melkein samasta tilanteesta kuin v. 2019. Sitä paitsi satsaamalla teknologian kehittämiseen, voi Suomi tehdä siitä vientituotteen, joka parantaisi koko talouttamme ja tarjoaisi uutta työtä.

Lähden ehdolle, jotta voisin parantaa Suomen tilannetta.

On väärin sanoa, että nämä olisivat lähtökohtaisesti vastakkain, välillä toki voivat olla. Omassa vaakakupissain painaa enemmän esimerkiksi ainutlaatuinen tai pitkäikäinen metsä tai vesistö kuin uuden tehtaan rakentaminen, sillä tehdasmaata ja tyhjiä raivattuja tontteja jo löytyy.

Lakia tulee kuitenkin noudattaa. Kuitenkin joissain vakavissa kriiseissä sääntöjen rajamailla toimiminen saattaa olla tarpeellista, historianörttinä otan esiin esimerkkejä Suomen historiasta: Presidentti Ryti allekirjoitti ilman eduskunnan suostumusta natsi-Saksan kanssa sopimuksen sodan jatkamisesta. Sopimus menetti kuitenkin merkityksenä Rytin erottua presidentin tehtävistä, jolloin me saimme kriittistä kalustoa ja toisaalta mahdollisuuden erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa. Voitaisiin myös tarkastella presidentti Kekkosen toimintaa.

Meidän tulee mahdollistaa jokaisen asuminen siellä missä hän tahtoo. On myöskin turvallisuuspoliittisesti hyödyllistä pitää maamme kaikki kolkat elinvoimaisina.

Liika kaupungistuminen on totta kai huono asia esimerkiksi tautien leviämisen ja nousevien elinkustannusten takia. Mutta esimerkiksi kotikuntani, Kaarinan, kaltaiset keskikokoiset kaupungit ovat varsin erinomaisia. Meiltä löytyy mm. keskustaa & maaseutuaa, kauppoja & luontoa, yrityksiä & yhdistyksiä.