Maarit Raja-Aho

Jokaisessa kunnassa tulisi olla vähintään yksi toimipiste, josta saa perusterveydenhuollon palveluita, kuten terveydenhoitajan vastaanotto tai neuvolapalvelut. Näin varmistetaan, että kaikilla kansalaisilla on pääsy tarpeellisiin peruspalveluihin omassa kunnassaan. Samalla on tärkeää, että erikoispalvelut ja laajemmat hoitotoimenpiteet voidaan keskittää suurempiin yksiköihin, jotta resursseja käytetään tehokkaasti ja palvelut ovat laadukkaita. Peruspalveluiden saatavuus on turvattava, mutta laajemmat erikoispalvelut voidaan järjestää alueellisesti.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella olemme sitoutuneet tähän tavoitteeseen, vaikka lainsäädäntöä on muutettu. Lokakuussa 2024 päivitetyn strategiamme linjauksen mukaisesti 14 vuorokauden hoitotakuu säilytetään riippumatta mahdollisista lakimuutoksista, ja palvelu- sekä hoitoketjut toimivat saumattomasti asiakkaan tarpeet edellä. Tämä edellyttää paitsi riittävää henkilöstöä, myös resurssien tehokasta ja joustavaa kohdentamista, jotta hoitoon pääsy voidaan varmistaa kaikissa tilanteissa.

Yöpäivystyksistä päättäminen ei voi olla pelkästään alueiden vastuulla, koska terveydenhuolto ja erityisesti päivystysratkaisut ovat osa koko maan infrastruktuuria. Vaikka alueilla on tärkeää olla omaa päätösvaltaa, valtakunnalliset linjaukset, kuten sairaalaverkon kehittäminen ja yhdenvertaisten palveluiden turvaaminen kaikille kansalaisille, ovat keskeisiä. Hallituksen ja sen politiikan tulee varmistaa, että palvelut ovat saatavilla ja toimivia kaikilla alueilla. Alueiden näkemykset on tärkeä huomioida, mutta myös valtakunnallinen yhteensovittaminen on elintärkeää.

Palvelusetelien käyttöä tulee ehdottomasti lisätä, sillä se voi nopeuttaa hoitojen saatavuutta ja vähentää hoitojonoja. Palvelusetelit tarjoavat asiakkaille valinnanvapautta ja mahdollistavat joustavamman palveluiden tuottamisen, mikä voi parantaa hoidon laatua ja saatavuutta. Samalla se tuo kilpailua ja tehostaa palvelujen tuotantoa, jolloin julkinen sektori voi keskittyä niihin palveluihin, joissa se on erityisen vahva. Palvelusetelit voivat siis olla tehokas keino parantaa terveydenhuollon toimivuutta ja lyhentää hoitojonoja.

Ei ole tärkeää, kuka hoidon tarjoaa, vaan että kansalaiset saavat hyvää ja laadukasta hoitoa ajallaan. Monituottajuus on tehokas tapa varmistaa, että palvelut ovat saatavilla kaikille, ja se voi auttaa lyhentämään hoitojonoja. Palveluntarjoajan valinta ei saisi perustua ideologisiin näkemyksiin, vaan siihen, mikä takaa parhaan hoitotuloksen ja asiakastyytyväisyyden. Ihmiset eivät parane jonottamalla, ja siksi on tärkeää, että terveydenhuollon kenttä on avoin eri toimijoille, joilla on kyky tuottaa laadukasta hoitoa.

Alle 23-vuotiaiden nopeampi pääsy mielenterveyspalveluihin on tärkeää, sillä nuorten aikuisten mielenterveysongelmat voivat kehittyä nopeasti ja vaikuttaa pitkällä aikavälillä elämänlaatuun. Nuorilla on erityinen haaste kohdata elämäntilanteet ja stressi, ja varhainen tuki voi estää ongelmien kärjistymistä. Mielenterveyspalveluiden tulee olla helposti saavutettavissa kaikille, mutta erityisesti nuorille on annettava nopeampi pääsy, jotta he saavat tarvitsemaansa tukea ennen kuin ongelmat kehittyvät vakaviksi. Kuitenkin mielenterveyspalveluiden saatavuuden tulisi olla laadukasta ja saatavilla kaikille, ei vain nuorille, ja pitää huolta siitä, että tuki on saavutettavissa kaikissa ikäryhmissä.

Pienet neuvolat ovat tärkeitä, ja itsekin olen työskennellyt sellaisessa terveydenhoitajaopiskelijana ollessani. Kuitenkin perhekeskusmalli on järkevä ja toimiva ratkaisu, sillä se tuo yhteen monenlaiset palvelut, jotka tukevat perheitä ja lapsia kokonaisvaltaisesti. THL:n linjausten mukaan perhekeskusmallissa eri palvelut, kuten neuvola, lastensuojelu ja mielenterveyspalvelut, voidaan yhdistää yhden katon alle, mikä parantaa asiakaslähtöisyyttä ja vähentää perheiden tarvetta hakeutua useisiin eri paikkoihin. Tällöin voidaan tarjota joustavampaa ja tehokkaampaa tukea, mikä voi parantaa perheiden hyvinvointia ja vähentää palvelujen pirstaloitumista.

Koululaisten hammastarkastuksia tulee lisätä, mutta yhtä tärkeää on panostaa vanhempien valistukseen. Vaikka tarkastukset ovat tärkeitä, suunhoito arjessa on vanhempien vastuulla. Harjaus, lankaus ja muu päivittäinen hoito ovat perusta terveelle suulle, ja tarkastuksissa keskitytään ennaltaehkäisyyn ja mahdollisten ongelmien havaitsemiseen varhain. Ennaltaehkäisy ei rajoitu vain käynteihin hammashoitajalla – se vaatii jatkuvaa huolehtimista kotona. Tiedän tämän, olen useita vuosia toiminut suunhoidon alalla ja kouluttanut suunhoidon ammattilaisia erilaisten tuotteiden käytössä. Vanhempien rooli suunterveyden ylläpitämisessä on keskeinen, ja heidän toimintansa kotona on avain pitkäaikaisiin terveysvaikutuksiin.

Nuorten maksuton ehkäisy voi olla tärkeä osa seksuaaliterveyden edistämistä, mutta on tärkeää, että tämä palvelu on myös kestävällä ja järkevällä tavalla järjestetty. Palveluiden tarjoaminen pitäisi perustua tarpeeseen ja siihen, että yhteisiä resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Mikäli nuorten ehkäisy on jo laajasti saatavilla ja tavoitettavissa, on keskusteltava siitä, onko maksuttomuus paras tapa tukea nuorten hyvinvointia pitkällä aikavälillä. On tärkeää, että resurssit kohdennetaan tehokkaasti ja että palvelut ovat oikeudenmukaisia kaikille.

Hyvinvointialueet eivät saa välttää vastuuta, mutta samalla meidän täytyy varmistaa, että vanhusten hoito ja tuki ovat oikea-aikaisia ja riittäviä. Kotona asuminen voi olla hyvä vaihtoehto, mutta jos kotihoito ei enää vastaa henkilön tarpeita, on tärkeää siirtää hänet oikeaan hoitopaikkaan ennen kuin tilanne kärjistyy. Hoidon keskittäminen ja sen oikea-aikainen aloittaminen säästää pitkällä aikavälillä niin inhimillisiä kuin taloudellisia resursseja. Tärkeintä on varmistaa, että ikäihmiset saavat tarvitsemansa palvelut, oli se sitten kotona tai laitoksessa.

Vaikka iäkkäiden ympärivuorokautisen hoivan riittävä mitoitus on tärkeää, pitää huomioida myös hoivatyön laatu ja asiakaskohtainen tarve. Mitoitus ei aina yksinään kerro hoivan tasosta, vaan se on tärkeää liittää myös henkilöstön osaamiseen ja asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Kyllä, hoitajien määrä on tärkeä, mutta yhtä tärkeää on, että henkilöstö saa riittävää tukea ja koulutusta. Tavoitteena tulisi olla, että iäkkäiden hoivapalvelut ovat paitsi riittävästi mitoitettuja, myös inhimillisiä ja asiakaslähtöisiä.

Yli 65-vuotiaat ovat usein palveluja eniten tarvitsevia, ja tämänkaltaisella käytännöllä voidaan parantaa hoitoon pääsyä ja vähentää odotusaikoja. Se myös tukee iäkkäiden itsenäisyyttä ja elämänlaatua, kun he voivat saada tarvitsemansa hoidon nopeasti ilman ylimääräisiä kustannuksia. Tämäntyyppinen malli, joka tukee terveydenhuollon saavutettavuutta ja laatua, tulisi vakiinnuttaa osaksi palvelujärjestelmää, kunhan malli osoittautuu kestäväksi ja taloudellisesti järkeväksi.

Vanhusten oikeus ulkoiluun on tärkeä osa heidän hyvinvointiaan, mutta sen toteuttaminen ei välttämättä vaadi lainsäädäntöä. Sen sijaan on tärkeämpää keskittyä käytännön ratkaisuisiin, jotka takaavat tarvittavat resurssit ja tukipalvelut, kuten riittävästi henkilöstöä ja toimivia palvelurakenteita. Varmistamalla, että vanhuksilla on pääsy ulkoiluun ja muuhun aktiviteettiin, voimme parantaa heidän elämänlaatuaan ja terveyttään. Kannatan tehokkaita ja käytännönläheisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat ulkoilun vanhuksille ilman tarpeetonta lainsäädäntötaakkaa. Tärkeintä on varmistaa, että oikeus ulkoiluun on käytännössä saavutettavissa ja tuettu riittävillä palveluilla.

Hoitohenkilökunnan saatavuus on turvattava, ja ulkomailta rekrytointi voi olla yksi keino tähän. Ennen kaikkea on kuitenkin panostettava työoloihin, palkkaukseen ja johtamiseen, jotta hoitoala olisi houkutteleva myös kotimaisille ammattilaisille. Mikäli ulkomaalaisia työntekijöitä rekrytoidaan, on varmistettava heidän riittävä kielitaitonsa ja ammatillinen osaamisensa, jotta palveluiden laatu ja potilasturvallisuus eivät vaarannu. Rekrytoinnin tulee olla hallittua ja perustua alueen todellisiin tarpeisiin

Lääkärin ja hoitajan on osattava suomea tai ruotsia, jotta potilaat voivat saada selkeää ja turvallista hoitoa. Kielitaito on keskeinen osa potilasturvallisuutta ja hoitoprosessia, sillä potilas ei voi ymmärtää lääkärin ohjeita tai hoitotoimenpiteitä, jos kieltä ei hallita. Hyvä kielitaito mahdollistaa myös luottamuksellisen ja sujuvan vuorovaikutuksen potilaan kanssa, mikä on elintärkeää hoidon onnistumiselle.

Lääkärin velvoittaminen työskentelemään julkisella puolella kahden vuoden ajan valmistumisen jälkeen voi olla tarpeen joissain tilanteissa, mutta siihen tulisi suhtautua varovasti. Lääkäreiden työskentelyehdot ja vapaus valita työpaikkansa ovat tärkeitä myös yksilön ja ammatin kehityksen kannalta. On tärkeää huolehtia siitä, että työvoimaa riittää myös julkiselle puolelle, mutta pakkotyö ei ole aina paras ratkaisu. Sen sijaan tulisi panostaa työympäristöjen kehittämiseen ja työhyvinvointiin, jotta nuoret lääkärit valitsisivat mieluiten julkisen puolen työpaikat vapaaehtoisesti.

Terveydenhuollon vuokrahenkilöstön palkkakaton asettaminen rajoittaisi markkinoiden joustavuutta ja voisi vaikuttaa negatiivisesti vuokratyövoiman saatavuuteen, erityisesti kriittisillä alueilla. On tärkeää, että terveydenhuollossa pystytään tarjoamaan kilpailukykyisiä palkkoja, jotta saadaan houkuteltua ammattilaisia tarvittaviin paikkoihin. Sen sijaan olisi tehokkaampaa keskittyä työolojen parantamiseen ja pysyvän henkilöstön houkutteluun julkiselle sektorille, jotta riippuvuus vuokrahenkilöstöstä vähenisi.

Pelastustoimen toiminta on tiivisti yhteydessä paikallisiin tarpeisiin, ja alueellinen yhteistyö on keskeistä sen tehokkuuden varmistamiseksi. Vaikka pelastusala saattaa jäädä sote-palveluiden varjoon, se ei tarkoita, että alueellinen hallinto ei voisi hoitaa pelastustoimen tehtäviä tehokkaasti. Alueelliset hyvinvointialueet tuntevat parhaiten oman alueensa erityispiirteet ja voivat suunnitella pelastustoimen tarpeet vastaavasti. Pelastustoimen ja sote-palveluiden yhteistyö on tärkeää, mutta ei välttämättä vaadi koko pelastusalan siirtämistä valtiolle.

Pelastustyö on äärimmäisen vaativaa ja elintärkeää, ja se vaatii korkeatasoista osaamista sekä oikeaa koulutusta. Vaatimus tutkinnosta varmistaa, että pelastustehtäviä hoitavat ammattilaiset ovat päteviä ja pystyvät toimimaan tehokkaasti ja turvallisesti hätätilanteissa. Vaikka koulutuksen vaatimukset voivat hankaloittaa työvoiman saatavuutta, on tärkeämpää taata kansalaisten turvallisuus ja luottaa siihen, että pelastusalalla työskentelevät henkilöt omaavat tarvittavat tiedot ja taidot. Pätevyys ja osaaminen eivät saa jäädä työntekijäpulan taakse.

Hyvinvointialueille ei pidä antaa verotusoikeutta. Verotusoikeus voisi johtaa alueelliseen eriarvoisuuteen ja hallinnon paisumiseen, kun sen sijaan tulisi keskittyä tehokkuuteen ja palveluiden vaikuttavuuteen. Alueiden rahoitus on jo turvattu valtion kautta, ja verotusoikeus voisi lisätä kokonaisveroastetta sekä heikentää työn ja yrittämisen kannustimia. Kestävämpi ratkaisu on kehittää hyvinvointialueiden taloudenhallintaa, lisätä tuottavuutta ja uudistaa palvelurakennetta sen sijaan, että ongelmia ratkaistaan veronkorotuksilla.

Kokonaisveroasteen nostaminen ei ole ensisijainen ratkaisu, vaan terveydenhuollon rahoitusta on tehostettava esimerkiksi palveluiden järjestämistapaa kehittämällä, digitalisaatiota hyödyntämällä ja resurssien kohdentamista parantamalla. Julkisten varojen käyttöä on hallittava vastuullisesti, jotta laadukkaat palvelut voidaan turvata ilman veronkorotuksia, jotka heikentäisivät työllisyyttä ja ostovoimaa.

Lihavuus on monille ihmisille vakava terveysongelma, ja sen hoito voi estää vakavampien sairauksien, kuten diabeteksen, sydänsairauksien ja nivelvaivojen, kehittymisen. Julkisten varojen käyttö lihavuuslääkkeiden tukemiseen voi pitkällä aikavälillä säästää terveydenhuollon kustannuksia ja parantaa elämänlaatua. Tietenkin on tärkeää, että hoitomuotoja arvioidaan kriittisesti ja käytetään tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä, mutta ennaltaehkäisyn ja hoidon tarjoaminen lihavuuteen voi olla kustannustehokas tapa tukea kansanterveyttä.

Terveydenhuollon tehtävä on taata hoito kaikille kansalaisille heidän terveydentilastaan riippumatta. Vaikka resursseja on rajallisesti, on tärkeää varmistaa, että kaikki saavat tarvitsemansa hoidon oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Säästöjä voidaan etsiä esimerkiksi ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ja hoitoketjujen tehostamisesta, mutta potilaiden valikointi pelkästään ennusteen perusteella johtaisi epäoikeudenmukaisuuteen ja voisi pahimmillaan syrjäyttää haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset. Hoidon saatavuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä arvoja, jotka eivät saa jäädä säästöjen taakse.

Hyvinvointialueen on tärkeää etsiä säästöjä, mutta hallinnon ja johtamisen karsiminen ei saa tapahtua palvelujen kustannuksella. Meillä VAKEssa konsernipalvelujen osuus on jo hyvin pieni, ja olemme tehneet merkittäviä säästöjä sekä uudistusohjelman että säästöohjelman myötä. Rekrytointikielto hallinnon tehtävissä on ollut voimassa pitkään ja olemme käynnistäneet johtamisrakenteen arvioinnin, joka tähtää tehokkaampaan ja selkeämpään kuusiportaiseen johtamisrakenteeseen. Tavoitteena on varmistaa, että organisaatio toimii mahdollisimman optimaalisesti ilman tarpeetonta byrokratiaa.

Kansanedustajan päätyö on valtakunnallinen päätöksenteko, ja aluevaltuustotyö vaatii sitoutumista alueelliseen kehittämiseen. Jos kansanedustajat eivät ehdi hoitaa aluevaltuuston tehtäviä kunnolla, heidän ei pitäisi asettua ehdolle. Toisaalta kokeneet kansanedustajat voivat tuoda aluevaltuustoon arvokasta osaamista ja vaikuttamiskanavia valtakunnan tasolle, joten tärkeintä on, että tehtävät hoidetaan asianmukaisesti.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.

Hyvinvointialueiden määrää voidaan arvioida tulevaisuudessa, mutta nyt on tärkeintä keskittyä käynnissä olevan uudistuksen vakiinnuttamiseen ja palveluiden kehittämiseen. Suuri hallinnollinen muutos on jo tehty, ja järjestelmän on ensin toimittava tehokkaasti ennen uusien rakenteellisten muutosten harkitsemista. Alueiden yhdistäminen ei automaattisesti ratkaise taloudellisia haasteita – kahdesta taloudellisesti tiukilla olevasta alueesta ei synny yhtä hyvin toimeentulevaa pelkällä yhdistämisellä. Nyt on varmistettava, että olemassa olevat alueet saavat rakenteensa kuntoon, palvelut toimimaan ja talouden kestävälle pohjalle.

Olen eri mieltä. Vaikka alueen palveluverkostoa voi järkevöittää ja keskittää, on tärkeää, että peruspalvelut pysyvät helposti saavutettavissa asukkaille. Vantaa ja Kerava ovat tiiviisti asuttuja alueita, ja lyhyet etäisyydet terveyspalveluihin ovat olennaisia, jotta jokainen pääsee nopeasti tarvitsemaansa hoitoon. Kolme terveysasemaa ei välttämättä riittäisi takaamaan riittävää palvelua ja lisääntyvää väestöä varten. Palveluiden säilyttäminen ja mahdollinen kehittäminen läheltä asukkaita on ensisijaisen tärkeää.

Vaikka ymmärrän huumeiden käyttöhuoneiden perustamiseen liittyvät perustelut, kuten riskien vähentäminen ja hoidon piiriin saaminen, en kannata niiden käyttöönottoa. Uskon, että huumeiden käytön tulee saada aktiivinen ja pitkäaikainen ratkaisunsa, joka keskittyy ennaltaehkäisyyn, kuntoutukseen ja hoitoon. Huumeiden käyttöhuoneet voivat antaa väärän viestin ja saattaa normalisoida huumeiden käyttöä, mikä voi johtaa lisääntyneeseen ongelmakäyttöön. Meidän tulee keskittyä huumeiden käytön ehkäisemiseen ja tarjoamaan oikeaa tukea ja hoitoa riippuvaisille, ilman että hyväksymme huumeiden käytön osaksi yhteiskunnan arkea.

Hyvinvointialueiden yhdistäminen Helsingissä ja Uudellamaalla voi vaikuttaa houkuttelevalta kustannusten, byrokratian ja henkilöstövajeen näkökulmasta, mutta nykyisessä tilanteessa on tärkeintä keskittyä käynnissä olevan hyvinvointialueuudistuksen vakiinnuttamiseen ja palveluiden kehittämiseen. Suuri hallinnollinen muutos on jo tehty, ja järjestelmän on ensin toimittava tehokkaasti ennen uusien rakenteellisten muutosten harkitsemista. Alueiden yhdistäminen ei automaattisesti ratkaise taloudellisia haasteita – monesta erilaisesta alueesta (joista osa vaikeassa tilanteessa, osalla menee ihan hyvin) ei synny yhtä hyvin toimeentulevaa pelkällä yhdistämisellä. Nyt on varmistettava, että olemassa olevat alueet saavat rakenteensa kuntoon, palvelut toimimaan ja talouden kestävälle pohjalle.