Jyri-Petteri Paloposki

Tauot ovat palautumista varten, ja osana koulun kasvatustehtävää on myös oman vastuun opettaminen. Jokaisen nuoren tulisi itse oppia tunnistamaan millä tavalla parhaiten palautuvat, mutta poikkeustilanteissa rajoittaminen voi toki olla perusteltua.

Palkka on yksi tärkeä tekijä työn houkuttelevuudessa, mutta myös työolojen parantamiseen esimerkiksi johtamisosaamisen varmistamisella, työaikojen joustavuudella ja toimivilla tiloilla tulee kiinnittää huomiota.

Kaupungin tehtävä on järjestää opetus asianmukaisesti, ja käsittääkseni muun muassa näissä tehtävissä tarvitaan tällä hetkellä lisää tekijöitä.

Kulttuuripalveluidenkin toimintaa on voitava tarkastella säästöjä tehtäessä, mutta etenkään kulttuurikaupunki Turussa kulttuurilaitosten toiminta on turvattava ja karsintaa voidaan tehdä vain mikäli se voidaan tehdä ilman vaikutuksia kulttuurin toimintaedellytyksiin. Erityisesti nyt hallituksen leikatessa kulttuuritoimijoilta tulee kaupungin varmistaa paikallinen kulttuuritoiminta.

Kirjastolaitos on Suomen sivistyksen kehto ja sen toiminta on turvattava. Säästöjä voidaan toiminnasta etsiä, mutta lähtökohtaisesti ne tulisi käyttää kirjastopalveluiden kehittämiseen eikä kaupungin muun budjetin paikkaamiseen.

Turun kuntaveroprosentti on alhaisimpien joukossa, joten sitä on varsin mahdollista nostaa mikäli se on kokonaisuuden huomioiden tarpeen.

Nimenomaan vihreän siirtymän investointeihin niin Turun kuin kaikkien muidenkin alueiden kannattaa keskittyä.

Kunnan velvollisuutena on välttää ja vähentää asuinalueiden eriarvoistumista esimerkiksi sekoittamalla erityyppisiä asuntoja samalle asuinalueelle.

Turku on luonnostaan kansainvälinen kaupunki mm. oppilaitosten ja laajan yritysverkoston ansiosta. Turun kannattaa pyrkiä pitämään opiskelijat alueella myös opintojen jälkeen ja muutenkin edistää kotiutumista Turkuun

Näitä asioita ei tule eikä myöskään tarvitse laittaa vastakkain. Turusta löytyy runsaasti lääniä jota hyödyntämällä asuntotilannetta sekä kulkuyhteyksiä voidaan parantaa luonto- ja virkistysarvoista tinkimättä. Lähiluonnolla on meidän kaikkien jaksamiselle erityinen arvo, eikä siitä tule kepein perustein tinkiä.

Lähtökohtana on aina, että kuntalaisten rahoja käytetään viisaasti ja palvelut järjestetään tehokkaasti. Palveluiden laadusta tai tarjonnasta ei kuitenkaan tule leikata Turun kuntaveroprosentin ollessa Varsinais-Suomen alhaisimpia, vaan jos vastakkain on palveluista leikkaaminen tai kuntaveroprosentin korottaminen niin veroprosenttia voidaan tarvittaessa korottaa.

Riippuu ”suurten tuloerojen” määritelmästä. Osaamisesta, ahkeruudesta ja vastuunkannosta pitää ehdottomasti palkita, myös taloudellisesti. Tuloerot eivät kuitenkaan saa kasvaa liian suuriksi, koska ne aiheuttavat epätasa-arvoa ja vaarantavat hyvinvointivaltiomme. Nykyisellä kasvuvauhdilla olemme menossa huonoon suuntaan.

Valtion tulisi ennemmin puuttua nykyistä vähemmän markkinoiden toimintaan. Vihreä siirtymä etenee kovaa vauhtia, mutta nykyinen tukipolitiikka jarruttaa sitä minkä ehtii tukemalla saastuttavia suuryrityksiä eikä vihreän siirtymän pienyrityksiä, joiden tukemisella saataisiin paljon suurempi vaikutus samalla rahalla.

Pienituloisilta on leikattu todella paljon eikä elämä sosiaaliturvan varassa ole todellakaan helppoa, ei taloudellisen tilanteen eikä tukibyrokratian kannalta.

Kuntien nykyinen omistus keskittyy yrityksiin, jotka ovat kunnan kannalta keskeisiä ja joiden osalta ennemmin pitäisi puhua siitä onko niiden syytä olla lainkaan yrityksiä vai olisiko niiden toiminta järkevämpää järjestää osana kunnan toimintaa – kiinteä infrastruktuuri luonnollisena monopolina on yksityistämiseen täysin sopimaton toimiala. Valtiollakin pääosa omistuksista on nykyisin strategisia kun omistuksia on myyty milloin mistäkin syystä, mutta valtiolta jotain luopumisen arvoisia omistuksia saattaa vielä löytyä.

Tarvitsemme jatkossa entistä enemmän kansainvälistä työvoimaa erityisesti korkean osaamisen tehtäviin, ja monikulttuurisuus helpottaa tänne tulemista ja kotiutumista. Monikulttuurisuus ei saa kuitenkaan rajautua tietyille alueille, kuten esimerkiksi Turussa osittain on, vaan alueiden eriytymistä pitäisi vähentää ja saada eri väestöryhmiä jakautumaan tasaisemmin eri asuinalueille.

Kristillisissä arvoissa on arvoina paljon hyvää: Rehellisyys, vastuullisuus, hyväntahtoisuus ja kunnioitus kaikkia kohtaan ovat erinomaisia perusarvoja niin poliittiselle päätöksenteolle kuin kaikelle muullekin ihmisten väliselle kanssakäynnille. Usein tällä kuitenkin tarkoitetaan ennemmin konservatiivista arvomaailmaa, josta aika on ajanut ohi: Perheet ovat yhä moninaisempia, monet asuvat myös yksin ja jokainen saa ja jokaisen tulee saada toteuttaa omaa elämänkatsomustaan vapaasti. Meidän kaikkien vastuulla on tarjota jokaiselle henkilökohtaisista ominaisuuksista ja elämänkatsomuksesta riippumatta eväät ja mahdollisuudet hyvään elämään.

Muun- ja transsukupuolisten yhdenvertaisuudessa on edelleen Suomessa paljon tekemistä. Sukupuolten moninaisuus tulisi huomioida niin virallisissa yhteyksissä esimerkiksi sukupuolimerkinnän (tai siitä luopumisen) muodossa kuin yhdenvertaisuutta vahvistavina käytäntöinä.

No ei todellakaan. Tärkeintä on, että jokainen lapsi tulee arvostetuksi omana itsenään, oppii käsittelemään tunteitaan ja arvostamaan muita. Auktoriteettiin perustuva kasvatus tekee pelkästään hallaa lapsen kasvulle tasapainoiseksi ihmiseksi.

Meillä on vain yksi Suomi ja yksi Maa. Suomen on vaikutettava esimerkkiä näyttämällä myös muihin maihin. Päästöjen vähentäminen vaikuttaa olennaisesti myös paikallisesti suomalaisten terveyteen ja siksikin meidän on huolehdittava itse omista päästöistämme.

Näemme parhaillaan Yhdysvaltojen toiminnassa mihin lyhytnäköinen oman edun tavoittelu johtaa: Yhteistyön murenemiseen, jokaisen valtion entistä heikompaan menestymiseen ja päättymättömään kilpavarusteluun ja koston kierteeseen. Poliitikkojen tehtävä on huolehtia Suomesta ja suomalaisista, mutta tätä tehtävää ei voi toteuttaa huolehtimatta myös siitä maailmasta, jossa elämme. Suomi, kuten mikään muukaan maailman maa, ei pärjää yksin.

Ympäristö- ja luontoarvoista ei missään tapauksessa voida joustaa lyhytnäköisen taloudellisen edun saamiseksi. Meillä on päällä niin ilmasto- kuin luontokriisikin, ja niihin vastaamisessa meidän on tehtävä kaikkemme.

Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille, ei kunnallispoliitikoille, ja heidän vaikutusmahdollisuutensa on turvattava. Muutenkin yhteisiä asioita hoidetaan yhteistyöllä, ei sanelemalla. Määrätietoisuudellakin on kuitenkin paikkansa kun päätös on tehty ja on aika sitoutua tehdyn päätöksen toteuttamiseen.

Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Koko Suomen pitäminen asuttuna ei mielestäni ole kuitenkaan itseisarvo, vaan jos alueille ei löydy halukkaita asukkaita niillä palveluilla mitä sinne voidaan järjestää, niin alue voi jäädä asumattomaksi.

Kaupungistuminen ei ole riippuvainen kenenkään mielipiteistä vaan tosiasia. Kaupungeissa palvelut voidaan järjestää tehokkaasti, mutta kaikkien elämäntyyliin kaupungissa asuminen ei sovi.