Mikko Arminen

Suuri osa niin aikuisista kuin lapsistakin käyttää erilaisia älylaitteita liikaa. Tällä on jo monissa tapauksissa negatiivisia terveysvaikutuksia ja on viitteitä myös negatiivisista vaikutuksista lapsen kehitykseen. Ajoittainen keskittyminen muihin asioihin on varmasti pelkästään eduksi. Säännöissä on kuitenkin aina myös se, että niitä pitää pystyä myös valvomaan.

Palkkauksen tulee olla lähtökohtaisesti yleisen linjan mukainen ja työntekijöiden houkuttelussa ensisijaisesti muut asiat edellä, kuten työolot. Palkkojen nostaminenkaan ei ole poissuljettua, kunhan muut asiat on ensin hoidettu kuntoon.

On itsestään selvää, että kouluissa tulee olla tarvittava henkilöstö laadukkaan opetuksen totettamiseen. Tämä on sijoitus johon on rahaa löydyttävä.

Oikein huonossa taloudellisessa tilanteessa on tietysti karsittava aivan kaikesta, mutta kulttuuripalveluilla on kaupungin elinvoiman kannalta tärkeä rooli eivätkä ne voi olla mikään automaattinen leikkauskohde.

Kirjasto on tärkeä palvelu, jota tulee kehittää jatkuvasti mahdollisimman hyvin jokaista kuntalaista palvelevaksi. Sen rahoitukseen ei tule kohdistaa toimintaa vaarantavia säästöjä kuin äärimmäisissä tapauksissa.

Maltilliset veronkorotukset tulevat kysymykseen, jos sillä turvataan kuntalaisten tarvitsemat laadukkaat palvelut.

Elinvoimaiseen kaupunkiin tarvitaan investointeja. Tapauskohtaista huolellista harkintaa kuitenkin tarvitaan mahdollisten haittojen punnitsemisessa.

Kunnan tarjoamien palvelujen tason tulee olla kaikkialla yhdenmukainen ja eriarvoistumista tulee hillitä.

Jotta kaupunki ei näivety, tulee sen saada muuttovoittoa, mistä se on saatavissa. Esimerkiksi onkin jo olemassa suunnitelmia ulkomaalaisten opiskelijoiden saamisesta kaupunkiin nykyistä suurempina määrinä. Tämän lisäksi pitäisi heidät saada myös jäämään.

Luontoarvoltaan arvokkaille alueille rakentamista tulee välttää, koska tämä osaltaan syö koko kaupungin viihtyisyyttä. Toisaalta jokainen neliömetri on ollut luontoaluetta ennen kuin siihen on jotain muuta tehty.

Jos mahdollisten sopeuttamistoimien selvityksen jälkeen nähdään, että laadukkaat julkiset palvelut ja riittävät sosiaalietuudet eivät toteudu, ovat veronkorotukset kyseeseen tuleva vaihtoehto. Harkitsemattomat leikkaukset julkisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin ovat usein vakavalla tavalla eriarvoistavia ja voivat aiheuttaa ennakoimattomia välillisiä kustannuksia.

Jokaisella on oltava mahdollisuus tavoitella taloudellista menestystä. Samaan aikaan on kuitenkin turvattava myös heikommassa asemassa olevien riittävä toimeentulo. Toimivassa hyvinvointiyhteiskunnassa nämä ovat tasapainotettavissa. Tilannetta tastaan tulonsiirroilla, mutta ei siinä määrin, etteikö merkittäviä tuloeroja siitä huolimatta esiintyisi.

Voi löytyä yksityiskohtaisempia epäkohtia, jotka vaativat huomiota, mutta yleisesti nykyistä voimakkaampaa laajaa kontrollia ei tarvita.

Sosiaaliturva ei mahdollista sellaista elintasoa, että kukaan siihen pyrkisi, jos tarjolla on muita saavutettaviksi koettuja vaihtoehtoja.

Sekä valtiolle että kunnalle on tärkeää olla mukana huoltovarmuuden kannalta olennaisessa liiketoiminnassa.

Yleisesti ihmisten moninaisuus on positiivinen asia. Kulttuurierojen piikkiin laitetaan paljon sellaisia negatiivisia lieveilmiöitä, joilla ei lopulta ole itse asian kanssa mitään tekemistä.

Kristillisissä arvoissa on se määritelmällinen ongelma, että ne tarkoittavat eri ihmisille kovin erilaisia asioita. Silloin, kun keskeistä on lähimmäisenrakkaus, on sen varaan rakennettavissa myös poliittinen päätöksenteko.

Kyseessä on aihealue josta käytävä julkinen keskustelu on yleensä täysin asiatonta ja lapsellisen kärjistävää. Tulee yleisesti pyrkiä siihen, että sukupuoli-identiteetti aiheuttaa mahdollisimman vähän vaikeiksi koettuja tilanteita.

On tärkeää, että lapsi oppii käyttäytymään riittävän hyvin ja ottamaan muut huomioon. Ei lapsista kuitenkaan mitään jalkaväkiosastoa olla kouluttamassa.

Ennen kaikkea Suomen on pyrittävä edistämään kansainvälisiä sopimuksia, joihin sitoudutaan. Yksittäisten maiden laiminlyönnit ei ole peruste toimia itse samoin. Tehtävät panostukset toisaalta myös luovat kilpailuetua.

On naiivia ajatella, että päätöstilanteissa useinkaan olisi yksiselitteisesti määriteltävissä yleinen Suomen tai kaikkien suomalaisten etu. Usein räikeästikin vastakkaisissa kannoissa kaikki osapuolet ajattelevat olevansa ajamassa Suomen ja suomalaisten etua.

Puhtaasti ympäristön etua ajatellen, joutuisimme jättämään lähes kaikki hankkeet tekemättä. Ympäristön etu ja muut tekijät joudutaan aina punnitsemaan tapauskohtaisesti. Ympäristön etu tulee toki aina huomioida ja haitat minimoida. Joskus ympäristölle aiheutuva vahinko on kuitenkin yksinkertaisesti liian suuri.

Suomi ei pienenä maana ole asemassa, jossa tällaisella käytöksellä voisi saavuttaa pitkäaikaista etua, vaikka sen muutoin sopivaksi näkisikin. Suomen vahvuudet ovat aivan toisenlaisissa toimintatavoissa.

Väestö liikkuu ja maailma muuttuu. Tätä tosiasiaa vastaan taisteleminen käy äkkiä ylivoimaiseksi.

Ehdokas ei ole perustellut vastaustaan.