Lauri Lavanti

Lapset tulee ensisijaisesti opettaa vastuulliseen digilaitteiden käyttöön. Hyvässä tai pahassa ovat kännykät, tabletit ja tietokoneet erottamaton osa elämäämme. Jos lapset eivät opi tervettä suhtautumista niihin, vaan heiltä vain yksinkertaisesti kielletään niiden käyttäminen, se johtaa helposti vaikeuksiin myöhemmällä iällä. Siitä huolimatta, samalla pitää pyrkiä kannustamaan eri tavoin lapsia siihen, että välitunnit käytetään sosialisointiin ja liikkumiseen, eikä ruudun tuijottamiseen. Eikä minkäänlaista digitaalista kiusaamista pidä hyväksyä.

Laadukas varhaiskasvatus on lasten etu ja oikeus. Toteutuakseen se vaatii riittävästi työntekijöitä, joilla on asianmukainen koulutus ja osaaminen sekä mahdollisuudet toteuttaa työtään sen vaatimalla tavalla. Koska alan työntekijöistä kilpaillaan valtakunnallisesti, pitää kunnan jo senkin takia houkutella työntekijöitä, jotta henkilöstö saadaan riittämään ja pysymään kunnassa. Tässä palkkaus on yksi tärkeä tekijä, mutta sen lisäksi pitää kiinnittää huomiota johtamiseen sekä muihin työolosuhteisiin, kuten ryhmäkokoihin ja siihen, millaiset varustelut päiväkodeissa on.

Mikäli vaihtoehtoina ovat kunnallisveron maltillinen korotus tai lasten oppimisen mahdollisuuksien menettäminen, on kunnallisveron korottaminen hyväksyttävä valinta. Kunnan tulee taata kaikille lapsille ja nuorille yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen koulussa. Se tarkoittaa myös sitä, että luokissa on tarpeeksi aikuisia lasten määrään ja tarpeisiin nähden. Kouluihin panostaminen on myös selkeä investointi. Sillä varmistamme, että jokaisella lapsella on mahdollisuus toteuttaa itseään koko potentiaalinsa voimin. Lisäksi vältymme ongelmien kasaamiselta, joka vaatisi myöhemmin kalliimpia puuttumiskeinoja.

Elinvoimainen kunta on sellainen kunta, jossa on tekemistä myös työpäivän jälkeen. Teatterit ja orkesterit ovat tärkeä osa elinvoimaista kuntaa. Niiden tuet ovat jo valmiiksi niin pieniä, että mikäli niistä leikattaisiin lisää, niiden määrä todennäköisesti romahtaisi. Lisäksi teatterit ja orkesterit ovat oleellinen osa suomalaista kulttuuria. Suomessa kulttuuriin sijoitetaan vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa, vaikka kulttuuripalvelut tuottavat yleensä saamiaan tukia enemmän verotuloja ja elinvoimaa. Kaikilla on myös oltava mahdollisuus kulttuurista nauttimiseen varallisuudesta riippumatta. Mikäli Kirkkonummi haluaa erottua edukseen muista kehyskunnista, pitää meillä myös olla kulttuuritoimintaa.

Erityisesti Kirkkonummen kaltaisessa monta kyläkeskusta sisältävässä kunnassa lähipalvelut ovat avainasemassa. Kirjastot ovat merkittäviä palveluiden, tapahtumien ja sosialisoinnin mahdollistajia. Lisäksi jokainen kirjastoihin panostettu euro näkyy suoraan lasten ja nuorten lukutaidossa. Tällä hetkellä tämä koskettaa erityisesti Veikkolaa, kun sen kirjaston tulevaisuudesta päätetään. Säästäminen sen toimitiloista, sijoittamalla se esimerkiksi koulurakennuksen ylimääräiseen tilaan, on lyhytnäköistä ja vain maksaisi pitkässä juoksussa enemmän yksinäisyytenä, syrjäytyneinä nuorina ja heikompana lukutaitona.

Veroasteen nostaminen on viimesijaisia keinoja kunnan toiminnan rahoittamiseksi. Ensisijaisesti meidän pitää pyrkiä houkuttelemaan Kirkkonummelle lisää asukkaita ja eritoten liiketoimintaa, joilla taloustilannetta saadaan parannettua. Myös esimerkiksi toiminnan tehostamisella ja tiedolla johtamisella voidaan saada myös paljon aikaiseksi. Pitkään jatkuneen sopeutuksen seurauksena kunnassa ei myöskään ole jäljellä helppoja säästökohteita, vaan leikkaukset kohdistuisivat jatkossa kunnan houkutteleviin tekijöihin, kuten varhaiskasvatukseen ja sivistyksen ja vapaa-ajan palveluihin. Suurin osa kunnan jäljellä olevista palveluista onkin sellaisia, joista leikkaaminen maksaisi pitkässä juoksussa enemmän kuin niistä saatava lyhytaikainen säästö olisi.

Vihreä siirtymä on ehdottoman tarpeellinen, jotta pääsemme irti fossiilitaloudesta ja sen aiheuttamasta riippuvuudesta erinäisistä autoritäärisistä valtioista. Kirkkonummelle ei kuitenkaan ole mahdollista juurikaan rakentaa tuulivoimaa eikä täällä myöskään ole jäljellä sopivia alueita vähäpäästöisille tehtaille. Aurinkovoimaa tänne voisi kyllä sijoittaa esimerkiksi kattamalla kunnassa olevia rakennuksia ja parkkipaikkoja aurinkopaneeleilla. Kirkkonummen kannalta oleellisempaa vihreän siirtymän kannalta olisi mahdollistaa ihmisten liikkumista esimerkiksi junalla sekä erinäisten kiertotalouden yritysten tukeminen ja houkutteleminen kuntaan.

Asuinalueiden eriytyminen on merkittävä tekijä eriarvoisuuden ja turvattomuuden takana. Mikäli kehitys pääsee jatkumaan liian pitkälle, muodostuu pahimmillaan alueita, joihin kaikki kuntalaiset eivät edes uskalla mennä, ja tämän lieveilmiöt sitten heijastelevat laajemminkin kuntaan. Mikäli pidetään huolta siitä, että alueet eivät pääse eriytymään, siitä hyötyy koko kunta. Turvallisuuden ja osallisuuden tunne kasvaa, ihmisillä on paremmat tulevaisuudennäkymät ja useampi pääsee toteuttamaan itselleen mielekästä elämää. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö asuinalueilla voisi olla omaa persoonallisuuttaan, kuten kylä-henkeä. Eriytymistä saadaan estettyä yllättävänkin pienillä tavoilla, rikkomatta alueiden omalaatuisuutta.

Nyt jo Kirkkonummi kuuluu kasvavien kuntien joukkoon lähes yksinomaan maahanmuuton ansiosta. Joten sinällään tämä väite on jo tällä hetkellä totta. Tosiasia on, että Suomessa syntyvyys on niin matalaa, ja ikääntyvien määrä niin nopeasti kasvavaa, että maamme tarvitsee maahanmuuttajia. Ja Kirkkonummellakin heidän osuutensa on jatkuvasti kasvussa. Vaihtoehdoiksemme jää siis joko huolehtia siitä, että he kotoutuvat tänne ja integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan tai tehdä heidän elämänsä mahdollisimman hankalaksi, ja toivoa että he muuttavat jonnekin muualle. Koska kuihtuvan kunnan on vaikea huolehtia omista kuntalaisistaan, olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän pitää auttaa heitä kotoutumaan. Se on myös inhimillisesti oikein.

Kirkkonummelaiset vuodesta toiseen kertovat mielipidetutkimuksissa lähiluonnon ja ympäristön olevan tärkeimpiä syitä sille, miksi he ovat muuttaneet Kirkkonummelle. Joten vaikka asuntojen hintoja tulee pitää kohtuullisina riittävästä tarjonnasta huolehtimalla, luonnon kustannuksella sitä ei lähtökohtaisesti pidä tehdä. Kirkkonummella on siitä hyvä tilanne, että meillä kulkee kunnan läpi junarata sekä kolme suurta liikenneväylää. Merkittävimmät luontoalueet eivät myöskään sijaitse näiden varressa. Meidän kannattaa siis keskittää rakentamista näiden hyvien yhteyksien varteen luonnonkin kannalta.

Kirkkonummen kunnan tänä päivänä tarjoamat palvelut ovat pääosin sellaisia, joista merkittävä leikkaaminen toisi säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta maksaisi pitkällä aikavälillä. Kunnan tulee toimia pitkäjänteisesti, ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät kuntalaisia myös pidemmälle kuin seuraaviin vaaleihin asti. Talouden tasapainottamiseksi katsoisin ensin nykyisten palvelujen vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Tärkeää on myös huomata, että ihmiset muuttavat kuntarajojen yli usein juuri palveluiden perässä, jolloin esimerkiksi pienet varhaiskasvatuksen ryhmäkoot ovat mainio pito- ja vetovoimatekijä kunnalle.

Toimivassa markkinataloudessa ihmisten ahkeruudesta, osaamisesta ja sen erityislaatuisuudesta maksetaan enemmän, ja niin pitääkin olla, jotta markkinat toimivat tehokkaasti. Itseisarvoa suurilla tuloeroilla ei kuitenkaan ole. Liian suuriksi tuloerot eivät kuitenkaan saa kasvaa, sillä silloin ne lisäävät turvattomuutta, näköalattomuutta ja pahimmillaan järkyttävät yhteiskuntarauhaa. Tällaisesta ei kuitenkaan ole vielä suurta pelkoa Suomessa. Kokonaisuuden kannalta pitäisin kuitenkin tärkeimpänä, että jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään, ja että rahalla ei voisi ostaa poliittista vaikutusvaltaa.

Valtio puuttuu nyt jo merkittävästi markkinoiden toimintaan erinäisten säilyttävien yritystukien ja rikkaille sekä fossiilisiin kohdistuvilla veroalennuksilla. Ennemmin sanoisin, että talous olisi reilumpi, mikäli siirryttäisiin suuryrityksiä suosivasta tuki- ja veropolitiikasta sellaiseen, jossa menestymisen mahdollisuudet olisivat yhtäläisiä myös pienemmille yrityksille. Toimivat markkinat vaativat toki sääntökehikkoja toimiakseen, ja ne sääntökehikot vaativat toimiakseen riittävää valvontaa. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirastolla pitää olla tosiasialliset mahdollisuudet puuttua epäreiluun kilpailuun ja epäterveelliseen toimintojen keskittymiseen. Tästä hyvä esimerkki on sote, jossa suuret terveysjätit ostavat pieniä yrityksiä, joiden liikevaihto on kilpailulain minimiä pienempi.

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on täynnä byrokratiaa ja erilaisia lomakkeita ja tiedonantoja. Jokainen, joka on koskaan nostanut toimeentulotukea tai työttömyyspäivärahaa tietää, että sosiaaliturvaa ei ole Suomessa helppoa saada. Sosiaaliturvaa pitäisikin kehittää perustulon suuntaan, joka mahdollistaisi erinäiset keikkatyöt, osa-aikaisuudet ja yrittäjyyden modernissa työmarkkinassa. Tosiasia on kuitenkin se, että täysipäiväisten vakituisten työpaikkojen määrä on vähentynyt paljon, ja todennäköisesti tulee vain vähentymään. Se tarkoittaa sitä, että tukeakseen ihmisiä nykyaikaisissa katkonaisissa työsuhteissa ja yrittäjyydessä, pitäisi myös sosiaaliturvaa uudistaa sitä tukevaan suuntaan.

Kysymystä siitä, kannattaako jokin palvelu olla yksityisen vai julkisen sektorin tuottama tulisi ensisijaisesti tarkastella alakohtaisesti eikä ideologisesti. Esimerkiksi luontaisten monopolien ja julkisten palveluiden kohdalla on järkevää tuottaa palvelu julkisen toimesta tai vähintäänkin säädellä toimintaa tiukasti. Joillakin aloilla, kuten vähittäiskaupassa, ei taas julkisen sektorin kannata toimia, koska markkinat hoitavat sen tehokkaammin. Lisäksi väliin putoaa erinäisiä huoltovarmuuteen liittyviä aloja sekä toimintoja, jotka tuottavat julkishyödykkeitä. Tämä onkin asia, missä ei pidä suhtautua ennakkoluuloisesti niin yksityiseen kuin julkiseen sektoriin, vaan tehdä päätöksiä tutkitun tiedon ja taloustieteen perusteella.

Tutkimusten mukaan parhaat yritykset ja tiimit ovat monimuotoisia. Mikä on loogista, sillä eri kulttuurista ja taustoista tulevat ihmiset näkevät ja kokevat asiat eri tavalla. Ottamalla parhaat asiat kustakin kulttuurista, parannamme omaamme. Se ei toki tapahdu itsestään, vaan vaatii kotoutumisen tukemista, syrjinnän ja rasismin vastaista työtä sekä osallisuuden vahvistamista. Mutta mikäli emme kotouta täällä jo olevia maahanmuuttajia, menetämme heidän potentiaalinsa jollekin muulle maalle tai aiheutamme levottomuutta yhteiskunnassa.

Lähimmäisenrakkaus ja tasa-arvo, joista Uudessa testamentissa puhutaan ovat hyviä arvoja. Vastaavien arvojen päälle on myös pohjoismainen hyvinvointivaltio rakennettu. Kirkko ja valtio ovat kuitenkin syystä erotettu toisistaan, eikä millään uskonnolla pitäisi olla suoraa yhteyttä poliittiseen päätöksentekoon. Uskonnonvapaus on myös kirjattu perustuslakiimme.

Valtiota ei lähtökohtaisesti pitäisi kiinnostaa ihmisten sukupuoli. Yhteiskunta pitäisikin ensisijaisesti rakentaa siten, että ihmisen sukupuolella ei ole vaikutusta hänen elämäänsä.

Tätä väitettä ei tue arkijärki eikä tutkittu tieto. Kyllä, elämässä on hyvä olla kykeneväinen tottelemaan ja kunniottamaan auktoriteetteja, mutta sokea tottelevaisuus ei ole kenenkään etu. Sen sijaan itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun kykeneminen, omatoimisuus ja rohkeus ovat sellaisia arvoja, joiden päälle on paljon helpompi rakentaa elämää myös aikuisena.

Vaikka unohdettaisiin se, mikä on oikein, on päästöjen vähentäminen ja siihen uusien keinojen kehittäminen on Suomen etu. Elinkeinoelämä ja yritykset ympäri maailman pyrkivät kilvan vähentämään päästöjään, ja siihen toimivia ja kustannustehokkaita keinoja ei ole vielä liiaksi. Kehittämällä tapoja päästöjen vähentämiseen, Suomi voi saada merkittävän osan vihreän siirtymän markkinoista. Lisäksi on tietenkin suomalaisten etu, että pyrimme hillitsemään ja estämään ilmastonmuutosta, jotta suomalaisella luonnolla ja ympäristöllä on mahdollisuus säilyä myös jälkipolville.

Kukaan muu ei aja Suomen etua ellei suomalaiset. Meidän pitääkin olla aktiivisesti ajamassa niin ilmastonmuutoksen vastaista työtä, ihmisoikeuksien vahvistamista ja kansainvälisiin sopimuksiin nojaavaa maailmanjärjestystä, jotka ovat pienen maan etu. Yhtä lailla esimerkiksi EUn yhteinen velka puolustukseen olisi meidän etu, sillä se velvoittaisi myös läntisiä ja keskisiä Euroopan maita panostamaan puolustukseensa, jotta se ei olisi meidän ja muiden rajavaltioiden harteilla.

Ympäristön kustannuksella talouskasvun ja työpaikkojen luominen ei ole kestävää toimintaa, eikä se ole kannattavaa edes keskipitkällä aikavälillä. Taloutta tai työpaikkoja ei voi olla, mikäli ympäristö ei kestä meidän olemassaoloamme.

En sanoisi johtajaa vahvaksi, mikäli hän joutuu toimimaan sääntöjen rajamailla tehdäkseen asioita. Vahva johtaja on sellainen, joka onnistuu kokoamaan yhteistä rintamaa ja toimimaan kestävästi ja läpinäkyvästi sääntöjen puitteissa. Vaikka autoritäärinen johtaja kykenee saamaan lyhyessä ajassa paljon asioita tehtyä, se kehitys nojaa täysin kyseisen johtajan mielipiteisiin ja mielenalaa, ja se tuppaa heikentämään demokratiaa merkittävästi. Kansalaisten etu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä on aina demokraattinen oikeusvaltio, vaikka se olisikin vähemmän tehokas lyhyellä aikavälillä.

Eri alueiden asuttuna pitäminen on monin tavoin hyödyllistä, esimerkiksi omavaraisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Kaikki ideat, joilla tämä mahdollistetaan kustannustehokkaasti ovatkin erittäin tervetulleita. Tosiasia on kuitenkin se, että jossain kohtaa kustannukset palveluiden ja infran järjestämisestä tulevat liian kalliiksi, jos väki tarpeeksi vähenee. Loputtomasti sitä ei voida tukea.

Kaupungistuminen itsessään on kansainvälinen megatrendi, jonka pysähtymisestä ei näy merkkejä, eikä sitä todennäköisesti voisi edes pysäyttää vaikka niin haluttaisiin. Se ei kuitenkaan poista maaseudun tarvetta, eritoten ruokahuollon suhteen. Vaikka itsekin tykkään asua väljästi, on kaupungeissa asuminen monella tavalla kestävämpää kuin pitkin taajamia. Myös paikallista elinvoimaa, kuten yrittäjyyttä ja kulttuurielämä, edistää huomattavasti paremmin tiivis asuminen kuin väljä. Näkisin siis kaupungistumisessa paljon potentiaalia, kunhan se tehdään järkevästi. Tämä on myös Kirkkonummella ajankohtainen aihe, nyt kun kuntakeskusta kehitetään.