Jukka Kivimäki

Matkapuhelimen mukana olo välitunnilla voi lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta. Oppituntien aikana niitä ei pitäisi olla esillä.

Seudun kuntien tulisi yhdessä huolehtia koko alan alueellisesta palkkakilpailukyvystä. Keskinäinen palkkakilpailu naapurikuntien kanssa ei kuitenkaan ratkaise henkilöstön saatavuusongelmaa yksittäisessä kunnassa.

Erityisopeyuksen resurssit on olennainen tekijä kun huolehditaan kaikkien heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulupolusta.

Kyseiset palvelut eivät ole lakisääteisiä.

Kirjastoilla on keskeinen rooli kuntalaisten sivistys ja osallisuuspalvelujen järjestämisessä.

Espoo on jo laskenut verotusta maltillisesti. Vastaava maltillinen korotus lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi voi nousta harkittavaksi. Ensisijaisesti tulisi kuitenkin tehostaa toimintaa siellä missä se on mahdollista.

Siltä osin kun se on Espoon nykyinen kaupunkirakenne huomioon ottaen tarkoituksenmukaista.

Polarisaation ehkäisy on Espoossa ensiarvoisen tärkää.

Maahanmuutto ei ole itsetarkoitus. Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin realistinen tapa vastata työvoiman saatavuusongelmaan. Tällöin tulee kuitenkin huolehtia maahan muuttavien henkilöiden kotoutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Talousmetsien kaavoittamien rakennusmaaksi on perusteltua. Sensijaan virkistysalueiden ja varsinkaan luonnonsuojelualueiden muuttaminen rakennusmaaksi ei ole.

Espoon lisärakentamisen tulee painottua huokoiseen kaupunkirakentamiseen, jossa kerrostalorakentamisen lomaan jää viheralueita ja toisaalta säästetään rakentamatonta luontoa.

Asuinalueiden vieraspysäköinti olisi hyvä säilyttää maksuttomana, mutta liikekeskusten yhteydessä pysäköinnin maksullisuus on perusteltua.

Metron myötä on tullut uusia nopeita runkolinjoja. Joidenkin yksittäisten alueiden liikenneyhteydet on kuitankin saattaneen samalla heiketä.

Espoolla on rahastoja joilla voidaan maksaa velkoja. Vuosittaisiin käyttömenoihin niitä ei kuitenkaan tulisi käyttää, vaan verotulojen ja menojen tulisi olla tasapainossa.

Kähtökohtaisesti varhaiskasvatuksen tulisi perustua kunnan omaan palvelutuotantoon. Ostopalvelujen rooli on omaa palvelutuotantoa täydentävää.

Valtaosa kuntien tuottamamista palveluista on lakisääteisiä, joten ensisijaisesti tulee korottaa veroja jos vaihtoehtona on palveluvelvoitteiden täyttämättä jättäminen.

Maltilliset mutta kuitenkin selkeät tuloerot motivoivat paremmin kuin suuret tuloerot. Suuret tuloerot passivoivat selkeästi pienituloisia erityisesti silloin kun tuloerot koetaan perusteettomiksi.

Valtion tulee luoda markkinoille sellaiset selkeät pelisäännöt, jotka hillitsee heikommassa asemassa olevien taloudellista hyväksikäyttöä.

Sosiaaliturva on tarkoitettu suojaverkoksi, josta ponnahdetaan jälleen ylös. Tarpeettomasti sosiaalituvan varaan jättäytyvät ovat Suomessa pieni vähemmistö. Toisaalta Suomessa on myös kokoaikatyötä tekeviä ihmisiä, joiden ansiot eivät ilman sosiaalitukea riitä välttämättömiin elinkustannuksiin.

Nykyisin monet kunnat tuottavat osan lakisääteisistä palveluistaan tai niiden tukipalveluista osakkuusyritystensä kautta. Tämä on suositeltavampi tapa tuottaa palveluja kuin palvelujen osto markkinaehtoisesti kalliimmalla hinnalla.

Asia on hyvä vain siina tapauksessa että samalla monikultuurisuuden mukanaan tuomat haasteet ratkaistaan. Monikulttuurisuuden lisääntyessä tulee panostaa polarisaation ehkäisyyn.

Kristilliset arvot ovat vahva perusta oikeudenmukaisemmalle yhteiskunnalle. Poliitisia päätöksiä ei kuitenkaan tule tehdä uskonnollisista, vaan yhteiskunnallisista lähtökohdista.

Sukupuolen kokoemuksen moninaisuus otetaan jo nyt huomioon varsin laajasti, mikä on hyvä asia. Toisaalta on pidettäva selkeästi esillä että biologisia sukupupuolia on vain kaksi ja valta osalla ihmisistä oma sukupuolinen kokemus vastaa hänen biologista sukupuoltaan. Tapoja olla mies tai nainen on kuitenkin moninaisesti ja tämä koskee aivan kaikkia ihmisiä.

Tärkeämpi arvo on esimerkiksi itsensä ja muiden kunnioittamien yhdenvertaisina ihmisinä. Lapsen tulee kuitenkin oppia että on olemassa rajoja joita hän ei voi itse vapaasti päättää ja joita hänen tulee silti noudattaa.

Suomen tulee tehdä asiassa kestävän kehityksen periaatteiden mukaiset itsenäiset ratkaisut. Päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan saa johtaa suomalaisten tämänhetkisen elämänlaadun heikkenemiseen, vaan asiassa tulee olla malttia seurata uusien innovaatioiden kehittymistä.

Kansainvälisten velvoitteiden laiminlyönnissä kansallisen edun nimissä tulee kuitenkin olla äärimmäisen kriittinen. Tarkasteltaessa suomalaisten etua, suomalaisilla tarkoitetaan Suomen koko väestöä. Polarisaatiota ns. kantasuomalaisten ja maamme etnisten vähemmistöjen välillä tulee välttää.

Uusia työpaikkoja tulee luoda kestävän kehityksen periaatteella, johon kuuluu muutakin kuin ympäristönsuojelu. Jossakin tapauksessa sosiaalisesti kestävä kehitys edellyttää sellaista uutta rakentamista, jonka myötä luonnon monimuotoisuus paikallisesti heikkenee, mutta tällöin vastaaviin luontoarvoihin tulee panostaa muualla Suomessa.

Tarvitsemme vahvoja kansallisia johtajia, mutta heidän on noudatettava yhdessä määriteltyjä sääntöjä.

Kyllä, mutta kohtuus kaikessa. Emme voi järjestää syrjäisimmille seuduille kaikkia niitä lähipalveluja, joita järjestämme taajaan asutuille seuduille.

Elinvoimaisten kaupungikeskusten kehittymien on hyvä asia.