Karli Kelk

Mielestäni kännykkäkielto oppitunneilla on perusteltua, koska laitteet voivat häiritä opetusta. Välituntien osalta näkemykset vaihtelevat: kielto voisi lisätä oppilaiden sosiaalisia kontakteja, mutta täysin kännykkävapaaseen kouluun ei välttämättä ole paluuta. Tärkeintä on yhtenäiset säännöt, joihin sekä oppilaat että vanhemmat voivat sopeutua ajan myötä.

Palkka ei yksin ratkaise varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaongelmaa, vaikka se onkin tärkeä osa kokonaisuutta. Jyväskylässä, kuten muuallakin, varhaiskasvatuksen työntekijöitä kuormittavat liian suuret ryhmäkoot, kiire ja resurssipula. Jos työoloihin ei satsata, pelkkä palkankorotus ei riitä pitämään osaajia kaupungissa. Tarvitaan myös parempaa johtamista, työhyvinvointia tukevia käytäntöjä ja mahdollisuuksia kehittää ammattitaitoa. Jyväskylän on oltava kilpailukykyinen työnantaja. Tämä tarkoittaa paitsi riittävää palkkaa, myös sitä, että työntekijät kokevat arvostusta ja voivat tehdä työnsä laadukkaasti. Laadukas varhaiskasvatus syntyy siitä, että henkilöstö jaksaa ja viihtyy työssään. Siksi kokonaisuus ratkaisee – ei pelkät eurot.

Koulut tarvitsevat lisää erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia, sillä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Kaupungin on vastattava tähän tarpeeseen, mutta pelkkä kuntaveron korotus ei ole yksiselitteinen ratkaisu, koska verotuloja käytetään myös alijäämän kattamiseen. Tarvitaan sekä lisäresursseja että vahvaa poliittista tahtoa, jotta varmistetaan laadukas tuki oppilaille ja reilut työolosuhteet henkilöstölle. Koulutuksesta leikkaaminen ei ole vaihtoehto – kyse on lasten oikeudesta oppimiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin.

Jyväskylä on perinteikäs sivistys- ja kulttuurikaupunki, jossa teatterit, orkesteri ja muut kulttuuripalvelut rikastuttavat kaupunkilaisten elämää ja vahvistavat alueen elinvoimaa. Kulttuuri ei ole menoerä vaan investointi hyvinvointiin, kaupunkimme kehitykseen ja työllisyyteen. Vaikeinakin aikoina on varmistettava, että kulttuuri pysyy kaikkien saavutettavissa – se on osa Jyväskylän identiteettiä ja elinvoimaa. Kestävä talouspolitiikka ei tarkoita kulttuurin alasajoa vaan tasapainoista ja tulevaisuuteen katsovaa kehitystä.

Kirjastot ovat sivistyksen ja lukutaidon kulmakiviä. Lähikirjastojen säilyttäminen on tärkeää, sillä ne tarjoavat kaikille avoimen pääsyn tietoon ja kulttuuriin. Samalla on huomioitava pienenevät ikäluokat ja tilakustannukset. Tulevaisuudessa voi olla tarpeen harkita kirjastojen yhdistämistä, mutta vain siten, ettei palvelujen taso merkittävästi heikkene.

Kunnan veroprosentti ei voi olla itseisarvo. Jos palveluiden rahoitus ei riitä, on arvioitava sekä veroprosentin korottamista että säästötoimia. Sosialidemokraattina pidän tärkeänä, että kuntalaisille tarjotaan laadukkaita palveluja, joten veronkorotus voi olla perusteltu vaihtoehto mieluummin kuin palvelujen leikkaaminen. Talouden tasapaino on löydettävä kestävällä tavalla.

Teollisuuden ja ympäristöarvojen on kuljettava rinnakkain. Vihreän siirtymän investoinnit, kuten tuuli- ja aurinkovoima sekä vähäpäästöiset tehtaat, luovat kestäviä työpaikkoja ja vahvistavat kunnan elinvoimaa. Hiilineutraalius ei ole vain tavoite vaan välttämättömyys – mitä nopeammin toimimme, sitä enemmän hyödymme puhtaammasta ympäristöstä, paremmasta elämänlaadusta ja uusista työmahdollisuuksista. Tämä ei ole pelkkä velvollisuus vaan myös taloudellinen mahdollisuus.

Jyväskylän on varmistettava, että asuinalueet pysyvät monimuotoisina ja sosiaalisesti kestävinä kokonaisuutena. Segregaation lisääntyminen ei ole kenenkään etu – se heikentää yhteisöllisyyttä ja voi johtaa sosioekonomisiin ongelmiin. Kaupungin on aktiivisesti torjuttava eriytymiskehitystä kaavoituksen, asuntopolitiikan ja palveluiden oikeudenmukaisen sijoittelun avulla. Jokaisella alueella tulee olla hyvät edellytykset turvalliseen ja viihtyisään elämään, ja kaikkien on voitava tuntea olevansa osa yhteistä Jyväskylää.

Jyväskylän on jatkossakin oltava vetovoimainen ja kansainvälinen kaupunki, joka houkuttelee uusia asukkaita myös ulkomailta. Väestönkasvu tukee palveluiden ja elinkeinoelämän kehitystä sekä vahvistaa kaupungin taloudellista kestävyyttä. Kansainväliset opiskelijat ja työntekijät tuovat osaamista ja uusia näkökulmia, jotka rikastuttavat yhteisöämme. Onnistunut kotoutuminen varmistaa, että uudet asukkaat voivat työllistyä, asettua ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina jäseninä. Jyväskylän on pidettävä ovensa auki kaikille, jotka haluavat rakentaa täällä tulevaisuuttaan.

Rakentaminen on tärkeää, mutta luontoalueita ei saa uhrata lyhytnäköisesti. Metsät, puistot ja viheralueet ovat kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta korvaamattomia – ne tarjoavat tilaa liikunnalle, levolle ja yhdessäololle. Jyväskylän on kasvettava fiksusti niin, että luontoalueet säilyvät myös tuleville sukupolville. Kestävä kaupunkisuunnittelu ottaa luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön huomioon, eikä metsiä tule tarpeettomasti hakata tai harventaa.

Julkiset palvelut ja sosiaalietuudet eivät ole menoeriä vaan investointeja hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Koulutus, varhaiskasvatus, liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä julkinen liikenne ovat keskeisiä arjen sujuvuudelle ja mahdollisuuksien tasa-arvolle. Jos on valittava leikkausten ja palveluiden turvaamisen välillä, kannatan mieluummin maltillisia veronkorotuksia – vastuullinen taloudenpito ei tarkoita hyvinvointivaltion purkamista.

Osaamista ja ahkeruutta tulee palkita, mutta tuloerojen kasvu ei saa johtaa eriarvoistumiseen. Jokaisen on pystyttävä tulemaan toimeen palkallaan ja osallistumaan yhteiskuntaan. Sukupuolten välisiä palkkaeroja on kavennettava, ja tuloerojen liiallista kasvua on ehkäistävä, jotta kaikilla on oikeus hyvään elämään ja tasavertaiseen asemaan.

Valtion rooli on varmistaa, että markkinat toimivat reilusti ja että kaikilla on pääsy peruspalveluihin. Tasapuoliset palvelut kuntasektorilla ovat tärkeitä, mutta samalla on löydettävä tasapaino, jossa valtio ja yksityiset toimijat tukevat toisiaan häiritsemättä markkinoiden toimivuutta.

Väite, että Suomessa olisi liian helppo elää sosiaaliturvan varassa, on harhaanjohtava. Viimeaikaiset leikkaukset ovat heikentäneet perusturvaa merkittävästi. Ansiopäivärahan porrastus vähentää tuloja nopeasti, asumistukea on leikattu ja toimeentulotuen ehtoja on kiristetty. Esimerkiksi Jyväskylässä vuokrat ovat nousseet, mutta asumistuki ei riitä kattamaan kuluja. Pienetkin ansiot voivat johtaa tukien leikkauksiin, mikä lisää epävarmuutta. Sosiaaliturva on turvaverkko, ei pysyvä elämäntapa, ja sen leikkaukset kohdistuvat eniten pienituloisiin.

Valtio ja kunnat voivat olla yritysomistajia siinä missä muutkin, ja menestyvät omistukset voivat tuoda lisätuloja yhteiskunnalle. Omistuksesta luopumisen sijaan tärkeintä on varmistaa, että omistajuus on taloudellisesti kannattavaa ja tukee kuntalaisten etua.

Suomen monikulttuuristuminen tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita. Onnistunut kotoutuminen vahvistaa taloutta, tuo osaavaa työvoimaa ja rikastuttaa kulttuuria. Maahanmuuttajilla on paljon annettavaa yhteiskunnalle, kun he pääsevät mukaan työelämään ja yhteisöihin. Haasteena on varmistaa, että kotoutuminen toimii eikä synny eriytymistä tai vastakkainasettelua. Kielitaidon ja työllistymisen tukeminen on keskeistä, jotta kaikki voivat osallistua täysivaltaisesti yhteiskuntaan. Suurin osa suhtautuu maahanmuuttajiin asiallisesti, mutta julkisessa keskustelussa korostuvat usein ääripäät, mikä voi ruokkia turhia pelkoja.

Politiikan on palveltava koko yhteiskuntaa, ei vain tiettyä katsomusta. Kristinusko on osa Suomen historiaa, mutta päätöksenteon on perustuttava yhteisiin arvoihin kuten tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, ei uskonnollisiin dogmeihin. Uskonto on henkilökohtainen asia, eikä sen tule ohjata lainsäädäntöä tai koulutusta. Demokratian on turvattava kaikkien yhdenvertaiset oikeudet vakaumuksesta riippumatta.

Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi sellaisena kuin on. Sukupuolen moninaisuuden huomioiminen ei ole keneltäkään pois, mutta sen sivuuttaminen voi rajoittaa joidenkin oikeutta elää täysipainoista elämää. Tasa-arvoinen yhteiskunta perustuu kunnioitukseen ja syrjimättömyyteen, mikä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja parantaa kaikkien hyvinvointia.

Lapsen kasvatus ei voi perustua vain tottelevaisuuteen ja auktoriteettien kunnioittamiseen – tärkeää on myös oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä itsenäisen ajattelun oppiminen. Hyvä kansalaisuus rakentuu tasapainosta, jossa lapsi oppii kunnioittamaan muita mutta myös kyseenalaistamaan ja pohtimaan asioita kriittisesti. Arvoja ei voi asettaa yksiselitteiseen tärkeysjärjestykseen, sillä ne tukevat toisiaan ja luovat pohjan tasapainoiselle ja osallistavalle kansalaisuudelle.

Suomen on vähennettävä päästöjään ja edettävä kohti hiilineutraaliutta, mutta samalla on huomioitava taloudellinen kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Nopeampi siirtymä puhtaaseen energiantuotantoon ja vihreisiin ratkaisuihin tuo pitkän aikavälin hyötyjä kuten työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua. On tärkeää, että siirtymä on hallittu eikä kuormita kohtuuttomasti kansalaisia tai yrityksiä. Jos kaikki maksaa liikaa kerralla, ratkaisut on toteutettava vaiheittain ja resurssiviisaasti – mutta viivyttely ei ole vaihtoehto.

Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnista on huolehdittava, mutta eristäytyvä itsekkyys ei ole kestävä tie. Olemme osa kansainvälistä yhteisöä, ja yhteistyö tuo turvallisuutta, taloudellisia mahdollisuuksia ja vaikutusvaltaa. Suomi ei voi sulkea itseään muulta maailmalta – viisas politiikka yhdistää kansallisen edun ja globaalin vastuunkannon.

Ympäristön ja talouskasvun ei tarvitse olla ristiriidassa – vastuullinen teollisuus luo kestäviä työpaikkoja ja houkuttelee investointeja. Kestävän kehityksen mukainen elinkeinoelämä ei ole enää valinnainen vaan välttämättömyys. Tulevaisuuden työpaikat syntyvät vihreän siirtymän kautta, ja kestävä päätöksenteko yhdistää ympäristönsuojelun, talouskasvun ja elinkeinoelämän kehityksen.

Suomessa johtamisen on perustuttava tasapainoisuuteen, ei sääntöjen venyttämiseen. Vahva johtajuus ei tarkoita itsekkyyttä tai kansainvälisten sitoumusten sivuuttamista. Pienen maan etu on vakaassa, ennakoitavassa päätöksenteossa, ei populistisessa tai autoritaarisessa johtamistavassa.

Koko Suomen asuttuna pitäminen on tärkeää niin turvallisuuspolitiikan kuin inhimillisyydenkin näkökulmasta. Harvaan asutut alueet vahvistavat huoltovarmuutta ja alueellista vakautta, mutta samalla on tunnistettava väestön vähenemisen tuomat haasteet. Pienenevät ikäluokat tarkoittavat, ettei kaikkia alueita voida väkisin pitää asuttuina, jos elinmahdollisuudet heikkenevät. Siksi aluekehityksen on perustuttava realismiin – palvelujen ja työpaikkojen turvaaminen on ratkaisevaa, jotta kaikki alueet voivat säilyä elinvoimaisina ja kehittyä kestävästi.

Kaupungistuminen tuo taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä, mutta kaikille kaupunkielämä ei ole houkutteleva vaihtoehto. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, mutta on myös ymmärrettävä, että haja-asutusalueilla palvelut eivät voi olla yhtä kattavia kuin kaupungeissa. Tasapainoinen aluekehitys tarkoittaa sitä, että sekä kaupunkien että maaseudun elinvoimaa tuetaan realistisesti ja kestävällä tavalla.